Sayonara!

...tai sitten ei. Toivon totisesti, ettei tämä jää viimeiseksi postaukseksi. Lähiaikoina on näillä näkymin huomattavasti vähemmän ylimääräistä aikaa, ja sen vähän ajattelin käyttää johonkin muuhun. Tämänkään postin naputtamiseen en ehdi paljoa aikaa käyttämään. Hiomatonta tekstiä siis jälleen tiedossa.

Lykkäsin inttiä lukion jälkeen parilla vuodella saadakseni opiskelut hyvin käyntiin. Yliopisto-opinnot alkoivat viimein maistua sen verran puulta, että päätin tehdä jotain muuta vaihteeksi. Yleinen asevelvollisuus on mielestäni varsin hanurista, mutta pakko kai se on, kerta ryssää pelkäävä Suomen Valtio haluaa minut välttämättä ryömimään mudassa pyssy kourassa. Tällainen on asenteeni kaksi päivää ennen lähtöä. Vielä en tiedä, vietänkö siellä viikon vai vuoden. Saattavat hyvinkin todeta minut liian kaheliksi, jolloin syksyn kuviot menevät uusiksi. Nolottaisi kyllä tulla viikon jälkeen takaisin... Intin jälkeiset suunnitelmat ovat vielä puolittain auki, eli en avaudu niistä tänne. Saatan herättää tämän blogin vielä joskus henkiin tai aloittaa kokonaan uuden. Silloin kirjoitan todennäköisesti muista aiheista ja tyyliäkin ajattelin muuttaa paremmaksi.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna blogi noudatti melko tarkasti alkuperäistä visiotani, joka muuten tuli keskellä yötä tammikuussa – ei sinä yönä enää nukuttanut. Matkan varrella mieleen juolahti monia uusia ideoita, mutta en hairahtanut tuolloin valitsemaltani polulta. Olen panostanut sisältöön huomattavasti enemmän kuin ulkoisiin seikkoihin, minkä varmasti huomaa. Parin viestin jälkeen päätin, etten liitä yhen yhtä kuvaa mukaan kirjoituksiini. Alusta asti olen kirjoittanut enemmän itselleni kuin muille, mikä heijastui vahvasti tekstien luonteeseen. Opin paljon näitä laatiessani, ja näkemykseni ovat muuttuneet joissain asioissa aloittamisen jälkeen.

Monet kirjoituksista tarkoitin erityisesti aloitteleville otakuille hyödyllisiksi. Otakuuteen kuuluu tietysti paljon muutakin kuin animen tapitus, johon tässä blogissa keskityin. Pahin ongelma näissä ölinöissä on, että ne ovat tajuttoman tylsiä omasta mielestänikin. Valitsin melko asiallisen ja objektiivisen tyylin, joka ei varmasti uppoa kaikkiin. Jos joskus jatkan blogailua, yritän ottaa lukijani paremmin huomioon, mikä tarkoittaa jyrkempiä kannanottoja ja viihdyttävämpää tekstiä. Kaiketi on osittain oma vikani, että kommentteja tuli vähemmän kuin toivoin. Erityisesti olisin toivonut eriäviä näkemyksiä ja tarkennuksia, mutta se taisi olla liikaa vaadittu.

Fansubbauksesta muodostui hieman vahvempi teema kuin aluksi odotin. Sitä aihepiiriä ei oltukaan aiemmin liikaa käsitelty suomeksi (eikä kyllä enkuksikaan). Sarjoista kertovia blogeja on jo niin paljon, että halusin keskittyä johonkin muuhun. Kulttuurista olisin voinut kirjoittaa enemmän, niin olisin samalla itse oppinut uutta; oppaita myös samasta syystä. En liiemmälti laittanut hauskoja Youtube-videoita tai kirjoittanut lyhyitä random-posteja – ei tuntunut sopivan blogin luonteeseen. Tämän lisäksi kirjoituksia tuli kaikkiaan 26. Itse asiassa niin monta viikkoa sitten aloitin blogin, joten onnistuin kuin onnistuinkin keskimäärin viikottaisessa julkaisutahdissa (vaikka ei siltä kyllä tuntunut). Se harmittaa, että mielessäni olisi ollut vielä jokunen jutun aihe, jotka nyt jäävät käsittelemättä.

Minua ärsyttää blogeissa se, ettei niissä näe suoraan kätevää listaa kaikista kirjoituksista. Teen siis tänne omaksi ja muiden hyödyksi sellaisen käsipelillä: Alkusanat, Fansubbaus ja BRF:n rekry, Kotimainen fansubbaus, Fansubbauksen tulevaisuus, Linkkejä, Japanilaiset hymiöt, Merkistöt, µTorrentin niksit, Japanilaiset puhuttelut, Kotimainen tutkimus julkaistu, Ammattikäännökset vs. fanikäännökset, Fansubbauksen syyt, Bleach suomeksi, Kyselyiden tuloksia 1, Suomeksi vai englanniksi?, Oikolukijan työstä, Soul Society ja sen hallinto, Piratismi, Kotimainen opas fansubbaukseen valmis, Käännösten laatu, Tunnettuja ryhmiä, Esitelmä, blogipaneeli ja P-Z Subs, FMA: Brotherhood Youtubessa, Kyselyiden tuloksia 2, AniDB.net ja Suomenkieliset julkaisut. Jätän blogin nyt elelemään itsekseen netin pahaan maailmaan. Kiinnostavaa nähdä, miten nopeasti se katoaa bittiavaruuteen.

BRF:n porukoille kanssa tiedoksi, etten taida vähään aikaan olla subbailuissa mukana. Kun natsi on poissa... Ei vaineskaan. Mulla ei alun alkaenkaan ollut mitään erityisempää valtaa tai vastuuta ryhmässä. Kaikki puuhailevat omiaan, kuten tähänkin asti. Lähtökohtanahan on, että fansubbaus on harrastus muiden joukossa ja harrastuksen on tunnuttava kaikista mukavalta. Saatan palata joskus myöhemmin takaisin hommiin – aika näyttää. Käyn varmaan ainakin silloin tällöin häiritsemässä. Pitäkää lippu korkealla!

*Tonttu kumartaa ja vilahtaa pikaisesti takavasemmalle*