Piratismi

Se elää! Opiskelu oli vaihteeksi hieman kiireisempää puhumattakaan muista opiskelijaelämään kuuluvista riennoista. Nyt alkaa jo helpottaa, joten joudutte taas sietämään näitä kirjoituksiani.

Nyt on sellainen aihe, että luulisi kommenttejakin löytyvän; varmaan kaikilla netin käyttäjillä on jonkinasteinen mielipide. Piratismista on keskusteltu ja kirjoitettu erittäin paljon – välistä jopa asiaa. En usko itselläni olevan mitään kovinkaan uutta tai kiinnostavaa sanottavaa aiheesta, mutta tekee mieli naputtaa jotain. Omat mielipiteeni ovat heilahdelleet suuntaan jos toiseen ajan myötä. Tässä kirjoituksessa keskityn kevyesti analysoimaan yleistä mielipideilmapiiriä ja nykyisiä kehityssuuntia. Käsittelen vielä mangaa ja animea lyhyesti lopussa erikseen.

Kosiskelen röyhkeästi lukijoita kommentoimalla näin alkuun viime aikoina paljon esillä ollutta TPB:n oikeudenkäyntiä. Osa tuntuu suhtautuvan siihen hyvinkin vakavasti, kun taas osa ottaa sen hyvänä viihteenä. Minua ärsyttää kaikki vuosikausia kestävät oikeuspelleilyt, vaikka aihe onkin tällä kertaa kiinnostava. Tällä oikeudenkäynnillä on jopa laajempaakin merkitystä. Olisi kova isku piraattiyhteisölle, jos Piraattipoukaman sivut onnistutaan sulkemaan kokonaan. Se ei lopettaisi piratismia, mutta pakottaisi ihmiset siirtymään toisille torrenttisivuille tai eri verkkoihin. Piratismi painuisi entistä enemmän maan alle, pois julkisuuden valokeilasta. Oikeudenkäynti voi myös muuttaa yleistä mielipidettä piratismista suuntaan tai toiseen, jos aihe jaksaa kiinnostaa ihmisiä. Varsin merkittävä oikeudenkäynti siis. Se siitä aiheesta.

Piratismi ei alkuaikoina tarkoittanut kuin fyysisten piraattien levitystä. Nykyään käsite on laajentunut kattamaan alleen myös nettipiratismin. Toinen tärkeä käsite on warez, joka tarkoittaa luvattomasti levitettyä tekijänoikeuden alaista materiaalia. Aluksi silläkin tarkoitettiin pelkästään The Scenessä/skenessä/warez scenessä pyörivää materiaalia. Oikea skene toimii edelleen "maan alla", ja tietojeni perusteella sen toiminta on melkoista v-penistelyä . Termejä "waretus" ja "piratismi" käytetään lähes synonyymeinä, mutta jos haluaa tehdä eron niiden välille, niin waretuksessa ei ole takana ansainta-ajatuksia, kun taas piratismissa saattaa olla. Aiheeseen liittyy paljon muutakin käsitteistöä (p2p, crack, rip...), mutta suurin osa tämän lukijoista on varmasti melko perillä aiheesta. Yritän välttää itsestäänselvyyksien latomista.

Syitä waretukseen on monia. Ihminen kyllä keksii perusteet vaikka mille toiminnalle ja kykenee pettämään erityisesti itseään loputtomiin. Se ei tarkoita, että kaikki syyt olisivat tekosyitä tai huonoja, vaikka kyllä sellaisiakin on ihan tarpeeksi. Piratismin kannattajat ovat kiistassa alakynnessä, sillä he joutuvat perustelemaan toimintaa, joka sotii sekä lakia että länsimaista kulutusmallia vastaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lakien ja yhteiskunnan on kehityttävä ja sopeuduttava jatkuvasti. Lait ovat ihmisten laatimia ja ihminen on erehtyväinen.

Tärkein syy waretukseen on uskoakseni, että ihmiset valitsevat mieluiten halvimman – eli ilmaisen – vaihtoedon, jos sellainen on tarjolla. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Monet ovat valmiita maksamaan sellaisesta, millä on itselle arvoa. Esimerkiksi saatetaan hankkia hyllyyn hyvät elokuvat ja ladata sellaiset, joista ei niinkään pidetä. Lataajissa on paljonkin eroja. On eri asia ladata jokin levy esikuuntelua varten ja ostaa se myöhemmin, kuin laittaa materiaalia levitykseen ja warettaa linja punaisena yötä päivää. Kulutuskäyttäytymisessä on eroja, mutta kyllä suurin osa ostaa tuotteita ihan laillisestikin. Osa piraateista laittaa julkaisuidensa mukaan viestejä, joissa kehotetaan ostamaan laillinen versio sellaisen tullessa myyntiin. Jotkut tutkimukset viittaavat jopa siihen suuntaan, ettei piratismi aiheuta suuria tappioita tekijöille, vaan saattaa olla jopa lisätä myyntiä tai olla muuten positiivinen asia.

Yleinen mielipide alkaa olla jakautunut piratismia kannattavaan ja vastustavaan. On vaikea sanoa, kumpi on tällä hetkellä vahvoilla. Se on kuitenkin selvää, että nuoriso on piratismimyönteisempää kuin vanhempi väestö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemä tutkimus (pdf, 11 sivua) viime marraskuulta antaa varsin hyvän kuvan maamme yhdeksäsluokkalaisten "luvattomasta verkkolataamisesta" (tutkimuksessa käytetty termi). Satun tietämään jotain tilastotieteesta, ja pidän tätä tutkimusta luotettavana. Tutkimuksessa oli myös muita kiinnostavia prosentteja, mutta käsitellään tällä kertaa vain piratismia. Alla on lainaus tutkimuksesta:

Yleisimmäksi uusista teosta – ja yleisimmäksi kaikista kyselyn teoista – osoittautui musiikin, elokuvien, TV-ohjelmien, pelien tai ohjelmien luvaton lataaminen internetissä tai vertaisverkosta. Nuorista 74 % ilmoitti ainakin kerran tehneensä näin ja kuluneen vuoden aikana teon tehneitä oli 69 %. Päivittäin tai lähes päivittäin lataamista oli harrastanut 29 % teon kuluneen vuoden aikana tehneistä nuorista. Yleisimmin ladattiin musiikkia ja elokuvia; kaksi kolmesta tiedostoja ladanneesta oli ladannut musiikkia ja yksi kolmesta elokuvia. Lähes kaksi kolmesta luvatonta verkkolataamista tehneistä nuorista ilmoitti, että heillä oli vähintään sata luvattomasti ladattua tiedostoa hallussaan.

Tämä tulos saavuttanut kansainvälistäkin huomiota (TorrentFreakin uutinen). Mitä nämä prosentit kertovat meille? Ovatko nuo luvut suuria vai pieniä? Mikäli tulkitsin oikein, 0,69*0,29*100%=20% eli kaksi kymmenestä yhdeksäsluokkalaisesta lataa luvatta lähes päivittäin, mikä on omasta mielestäni paljon muttei yllättävän. (Ei siis 29 %, kuten monessa uutisessa väitettiin.) Toisaalta 26 % sanoo, ettei ole koskaan ladannut laitonta materiaalia, mikä kumoaa suoraan alkeellisen perustelun "kaikki muutkin tekee niin". Lain silmissä nämä luvatta lataavat nuoret ovat paatuneita pikkurikollisia. Mutta onko vika sittenkään turmeltuneessa nuorisossa vai lainsäädännössä?

Monet piraatit kannattavat kulttuurin vapaata levittämistä ja sanovat vastustavansa suuryrityksiä sekä tekijänoikeusjärjestöjä (IFPI, MPAA, IIPA, RIAA ja Teosto äänekkäimpiä). Kasvoton vastapuoli on erittäin helppo demonisoida, mutta niin käy aina tällaisissa laajoissa kiistakysymyksissä. Suuryritysten ja tekijänoikeusjärjestöjen sanotaan ajavan vain omia etujaan varsinaisten luovan työn tekijöiden mielipiteistä välittämättä. Vaikutusvallan sanotaan ulottuvan jopa valtion päättäjiin ja yleisen mielipiteen manipulointiin. En ota kantaa, missä määrin nuo väitteet pitävät paikaansa. Nämä järjestöt ovat omasta mielestään oikealla tiellä vainotessaan piraatteja. He ajavat mielestään luovan työn tekijöiden etuja toiminnallaan. Piraatit itse haluavat esiintyä jonkinlaisina vapaustaistelijoina.

Tekijänoikeusjärjestöjen, viranomaisten ja lain tehokkain ase on pelko. He haluavat levittää viestiä, että piratismilla on seurauksensa. Kiinnijäämisen pelko kalvaa useaa piraattia, ja jotkut eivät ehkä edes uskalla kokeilla luvatta lataamista. Pelote ei kuitenkaan ole riittävän vahva. Suomalaiset tietävät, että piratismista kiinni jääminen on erittäin epätodennäköistä ja viranomaiset ovat voimattomia. Suomessa operaattorit eivät saa luovuttaa asiakkaidensa tietoja tekijänoikeustahoille eikä kaistan käyttöä hevillä rajoiteta. Monissa muissa maissa operaattorit rajoittavat piraattien kaistaa, ja Ranskassa meni ihan vasta läpi laki, joka mahdollistaa yhteyden katkaisemisen kokonaan. Pelote voisi olla huomattavasti vahvempi, jos Suomessa olisi käytössä samankaltaiset käytännöt. Uhkauskirjeen tipahtaminen postilaatikkoon voisi pistää monet miettimään tosissaan. Ruotsissa tällaista pelkovaikutusta on jo nähtävissä, kuten eilisestä uutisesta voi päätellä.

En oikein pidä tästä pelotteluun perustuvasta hallinnasta. Pelko on erittäin tehokas vallankäytön väline, kuten Amerikan politiikasta ollaan nähty. Onko se hyvä asia, että kansa elää jatkuvassa pelossa? Voisiko piratismia lähestyä muutenkin kuin pelottelemalla? On nähty yrityksiä vaikuttaa ihmisten omatuntoon kertomalla piratismin haitallisista vaikutuksista. Usein kuultu analogia kaupasta varastamiseen ei mielestäni oikein toimi, koska kauppa ja internet ovat lähtökohdiltaan niin erilaisia. Sama pätee kyllä toisen osapuolen vertaukseen kirjastosta lainaamisesta. Ihmisten hyvyyteen vetoava viesti ei tunnu oikein uppoavan moraalisesti rappeutuneessa yhteiskunnassamme – ei ainakaan nuoriin. Moraalisesti hyviä ihmisiä on edelleen, mutta on myös paljon paatuneita. Onko piratismi kuitenkaan niin pahaa tai väärin kuin väitetään? Voisiko piratismiin suhtautua toisin, myönteisenä ilmiönä? Siihen on suhtauduttava vähintään realiteettina, joka ei katoa silmät ummistamalla.

Koko ongelman ytimessä ovat tekijänoikeudet, jotka antavat tekijöille (tai heidän edustajilleen) oikeuden päättää teosten levityksestä ja käytöstä. Tärkeintä tekijänoikeuksissa on turvata luovan työn tekijöiden toimeentulo ja estää liiallinen kopiointi. Mistä tekijät saavat ansaitsemansa tulot, jos heidän teoksensa on kaikkien vapaasti saatavilla ilmaiseksi? Tämä on piratismin vakavin ongelma, johon ei ole esitetty kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Piratismi voitaisiin laillistaa vaikka välittömästi, jos toimiva ratkaisu keksitään.

Onko länsimainen suhtautumistapa tekijänoikeuksiin kenties liian jyrkkä? Monien piraattien mielestä on. Lainsäädäntö suosii tekijöitä kuluttajien kustannuksella. Hyvä esimerkki tästä ovat DRM-suojaukset. Piraattien mielestä erilaiset DRM-suojaukset rajoittavat kuluttajien oikeuksia liikaa, ovat turhia ja haittaavat jopa median käyttöä. Suojausten sanotaan palvelevan vain suuryritysten ja tekijänoikeusjärjestöjen ahneutta. Pitäisikö tekijänoikeuksien aiheuttamista rajoituksista luopua tai vähintään höllentää lainsäädäntöä? Monien piratismin kannattajien mielestä pitäisi. Kulttuurin vapaa levittäminen on sinällään hieno ajatus, kuten on myös tekijänoikeudet. Ei voida sanoa varmaksi, kumpi loppupeleissä toimii paremmin.

Mihin ollaan menossa? Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa. Nykytilanne ei voi säilyä ikuisesti, vaan jossain vaiheessa tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen. Pahimmissa visioissa piratismin suosion räjähdysmäinen kasvu johtaa mediateollisuuden romahtamiseen ja kohta ei ole enää mitään waretettavaa. Pidän sitä vaihtoehtoa hyvin epätodennäköisenä. CD-levyihin perustuva musiikkiteollisuus on ainakin tulossa tiensä päähän ihmisten muuttuneiden kuuntelutottumusten vuoksi. Levy-yhtiöiden ja artistien on tehtävä rohkeita ratkaisuja, jos haluavat saada jatkossa edes jotain tuloja. Olen kuullut, että jo nykyään osa artisteista elää lähes pelkästään lipputuloilla levymyynnin ollessa sivuseikka. Toinen ennustukseni koskee pc-pelaamista. Waretuksen laajentuessa pelien julkaisu pc:lle lopetetaan lähes kokonaan – vain verkkopelit säilyvät. Konsoleillakin waretus on ongelma, mutta ei aivan niin vakava. Kirjojen piratismi laajenee vielä entisestään sähkökirjojen yleistyessä, mitä kustantajat ja kirjailijat jo etukäteen kauhistelevat.

Piratismin suosion nousu vaikuttaa todennäköisemmältä kuin sen laskeminen. Ihmiset ovat tottuneet saamaan viihteensä ilmaiseksi ja haluavat sen jatkossakin niin. Mielestäni paras keino suosion laskemiseksi on kehittää palveluja, joita ihmiset käyttävät mieluummin kuin laittomia lähteitä. Hyvin harvat toivovat Suomesta kehittyvän kansalaisiaan vainoavaa poliisivaltiota. Piraattien mielestä paras ratkaisu on höllentää tekijänoikeuslakia ja sallia yksityishenkilöiden waretus. Se poistaisi paljon aiheeseen liittyviä jännitteitä, mutta tekijöiden toimeentulon takaaminen on iso kysymysmerkki. Suomessa piraatteja "edustaa" Piraattiliitto ja Ruotsista kopioitu Piraattipuolue. Ruotsissa puolueella (Piratpartiet) alkaa olla jo merkittävää valtaa.

Animen ja mangan piratismista kirjoittaminen tässä tekstissä tuntuu jotenkin irralliselta, joten käsittelen sitä aihetta hyvin lyhyesti. Animen ja mangan piratismin yleisin muoto ovat fanikäännökset, eli fansubit ja skanlaatiot. Käsittelen jälleen enemmän fansubeja, koska mangan piratismi ei ole yhtä merkittävää. Fansubbaus ei ole aivan samankaltaista piratismia kuin amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen levittäminen. Toiminta on selvästi avoimempaa, eivätkä fansubbaajat tahallaan halua aiheuttaa ongelmia tekijöille ja tuottajille. Olen kuullut käytettävän käsitettä "hyväntahtoinen piratismi", mikä kuvaa aika hyvin fansubbausta. Ongelmia on seurannut siitä, että nyt japanilaiset tuottajat haluaisivat saada tuloja myös länsimaista, jossa kuitenkin on vallalla vahva fansubbauskulttuuri. Fansubit edistävät kulttuurin leviämistä, mutta samaan aikaan jarruttavat sarjojen tuontia kauppoihin. On hyvä muistaa, että suurin osa sarjoista on tehty ensisijaisesti Japanin markkinoille (jotka ovat muuten hieman erilaiset kuin meidän). Tuottajat voisivat käyttää rohkeampaa markkinointia, jos haluavat tosissaan saada tuloja myös länsimaista. Seuraan mielenkiinnolla laillisen nettilevityksen kehitystä.

Tulipas jälleen erinomaisen sekava teksti. Aihe oli aivan liian laaja käsiteltäväksi kerralla. En saanut otetta sinne tänne sinkoilevista ajatuksista edes sen vertaa, että olisin onnistunut kasaamaan yhtenäisen tekstin. Älkää siis ihmetelkö omituisia lauseita tai pomppimista aiheesta toiseen. Monia tärkeitä näkökulmia jäi mainitsematta, ja olisin voinut pohtia joitain asioita syvällisemmin. Lähteitäkin tähän aiheeseen olisi löytynyt vaikka kuinka. Erittäin vaikea aihe kaikin puolin. Sen kuitenkin huomasin kirjoittaessani, että julkisessa keskustelussa ei välttämättä käsitellä niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Tässä aiheessa ei ole "oikeita" tai "vääriä" mielipiteitä. Esittäkää te nyt omat näkemyksenne, mutta koettakaa perustella niitä jotenkin järkevästi.