En löytänyt kelvollista kirjoitusta aiheesta mistään, joten päätin tekaista oman. Suomen fansubbausskenestä on tullut kirjoitettua jo sen verran, että on aika laajentaa käsittelyä. Tässä on siis lyhyt katsaus fansubbausskenen tunnetuimpiin ryhmiin, ja heittelen lisäksi vinkkejä julkaisujen valintaan. Suuntaan tekstin erityisesti uusille harrastajille. Jos julkaisun laatu ei voisi vähempää kiinnostaa, niin senkus painutte takaisin Sinätuubin striimejä katsomaan. Muussa tapauksessa suosittelen jatkamaan lukemista.
Kirjoitan tällä kertaa pelkästään netissä tunnetuista ryhmistä ja unohdan kokonaan, että fansubbausta on harrastettu sitäkin ennen. Kaikki elossa olevat ryhmät ovat käsittääkseni vuosituhannen vaihteen jälkeen perustettuja. Ryhmiä on julmetun paljon. Mikäli AniDB:n tilastoja on uskominen, ryhmiä on jopa enemmän kuin animeita (~5 000 animea ja > 7 000 ryhmää). Suurin osa ryhmistä on väsännyt korkeintaan yhtä tai kahta sarjaa ja sitten heittänyt hanskat tiskiin. Ryhmien välillä on suuria eroavaisuuksia niin toiminnassa kuin julkaisujen jäljessäkin. Joku ryhmä saattaa panostaa käännökseen, toinen videokuvaan, kolmas efektikikkailuun, neljäs nopeuteen ja viides nenänkaivuuseen. On p0rnoon erikoistuneita ryhmiä, raakileiden levittäjiä ja paljon julkaisevia rippaajia (joista lisää myöhemmin). On myös merkittäviä ei-englanniksi kääntäviä ryhmiä sellaisissa maissa, joissa enkkusubit eivät oikein iske. Tällaisia maita ovat mm. Ranska, Saksa, Espanja, Italia ja Brasilia. Keskityn nyt kuitenkin pelkästään enkuksi julkaiseviin.
Julkaisun valinnasta
Uudet harrastajat saattavat surutta ladata ensimmäisen julkiselta trakkerilta eteen osuneen torrentin sen enempää miettimättä. Julkaisun tehneeseen ryhmään ei kiinnitetä huomiota, jos sitä ylipäätään mainitaan. Siinä onkin sitten ihmettelemistä, kun hahmot puhuvat pelkkää espanjaa ja tekstitykset ovat venäjäksi... Ei yleensä sentään ihan niin, mutta harvoin se ensimmäinen eteen osunut julkaisu on laadultaan paras. Hyvien julkaisujen etsintään joutuu yleensä näkemään hieman vaivaa.
Ensimmäinen lähestymistapa on lukea muiden kokemuksia. Katsojien arvioita eri ryhmien tekeleistä näkee esim. AniDB:stä ja MAL:sta. AniDB:n arvosanoja itse pidän lähinnä suuntaa antavina; monet käyttäjät ovat kykenemättömiä arvioimaan julkaisun laatua mitenkään järkevästi. Jokainen arvioi laatua omista lähtökohdistaan. Ketään ei varmaan yllätä, että minulle merkittävintä julkaisun valinnassa on käännöksen laatu; lyhyesti sanottuna arvostan erityisesti luettavuutta ja hyvää lauseiden muotoilua. Monet muut taas pitävät videokuvan ja äänen laatua vähintään yhtä tärkeänä. Silläkin on merkitystä, onko subit poltettu kiinni kuvaan. Jotkut vertaavat ryhmiä myös settausten ja karaokejen perusteella, vaikka sellaiset on tarkoitettu lähinnä lisämausteeksi. Joskus harvoin kaikki osa-alueet loksahtavat kohdalleen ja silloin on aiheellista puhua huippuluokan julkaisusta.
Mielestäni parempi tapa arvioida julkaisun laatua on tehdä arvio itse, vaikka katsomalla kuvankaappauksia. Muutama kuvankaappausten vertailusivusto: uLTraCarL, u|tima, Jimaku Hikaku ja iKalifa. Erityisesti käännöstyylien eroavaisuudet ja settaukset erottuvat selvästi.
Tietenkin sekin auttaa valintaa, jos tietää jonkin ryhmän tekevät useimmiten laadukasta jälkeä. Suosikkiryhmät löytyvät yleensä kokemuksen kautta (ja tämän postin lukemalla). Ryhmän koko ja tunnettavuus ei sinänsä vielä kerro yhtään mitään julkaisujen laadusta. Jotkut pienet mutta omistautuneet ryhmät saattavat tehdä huomattavasti laadukkaampaa jälkeä ja vieläpä nopeasti. Uusissa sarjoissa nopeus on monelle katsojalle tärkein valintakriteeri. Speedsubeissa käännösten hiontaan ei välttämättä käytetä juuri lainkaan aikaa, mistä syystä kannattaa valita vain taitavampien kääntäjien tekeleitä. Nopeus ja laatu ei ole aivan mahdoton yhdistelmä, mutta se vaatii kokeneet tekijät. Itse maltan yleensä odottaa hiotumpia käännöksiä. Sellainenkin asia kannattaa huomioida, että jonkin sarjan tekemiseen erikoistuneet pienemmät ryhmät saattavat tehdä tunnettuja ryhmiä laadukkaampaa työtä; sen takia itse teen julkaisun valinnan yleensä tapauskohtaisesti.
Sitten muutama sananen siitä, mistä julkaisuja kannattaa etsiä. TPB, Mininova yms. eivät yleensä ole ensisijaisia julkaisupaikkoja. Monet ryhmät tarjoavat torrenttien lisäksi edelleen mahdollisutta ladata julkaisuja IRC-kanavillaan. Ryhmien kanavat sijaitsevat useimmiten Rizon.net-verkossa. Kanavilla on XDCC-botteja ja fserveä tarjoavia käyttäjiä. Lataus tapahtuu menemällä kanavalle ja syöttämällä muutamia peruskomentoja (oppaantapainen).
Torrentit ovat kuitenkin nykyään ensisijainen vaihtoehto. Ryhmät käyttävät useimmiten animeen erikoistuneita trakkereita kuten ScaryWater, AniRena, NyaaTorrents, BoxTorrents tai MingLong. Näiden lisäksi on joitain koontisivuja, joita monet harrastajat käyttävät. Tällaisia ovat mm. Tokyo Toshokan, Baka-updates ja AnimeSuki. Tietenkin voi ladata myös yleisiltä trakkereilta, jos sattuu löytämään laadukkaita paketteja. Valitkaa itsellenne miellyttävin tapa liiskata julkaisut.
Fansubbausryhmät
Taisin jo mainita, että ryhmissä on eroavaisuuksia. Suuremmissa ryhmissä voi olla kymmeniä tekijöitä, mutta yli kahdenkymmenen aktiivin ryhmät ovat harvinaisia. Ryhmäliitokset ovat fansubbauspiireissä hyvinkin yleisiä, mikä johtuu monestakin syystä. Työtehtävistä (tl – tarkoittaa myös käännöstä, tlc, editor, QC, distro...) en tällä kertaa kirjoita enempää. Suurempien ryhmien julkaisut lasketaan yleensä sadoissa jaksoissa. Jotkut ryhmät panostavat laatuun ja julkaisevat sen takia vähemmän (tai sitten ihan vain laiskuuttaan). Loppuunsaamisprosenttikin vaihtelee huomattavasti ryhmien välillä. Monet ryhmät lopettavat fansubbaajien etiikkaa noudattaen kääntämisen heti lisensointiuutisen jälkeen. Siinä oli muutama mieleen tullut yleinen ajatus.
Ehkäpä nyt pääsen vihdoin itse asiaan. Alle poimin 20 mielestäni jossain määrin merkittävää fansubbausryhmää. Kommentit kirjoitin omien kokemusteni ja lukemani pohjalta. Oli aika vaikea keksiä mitään sanottavaa useimmista ryhmistä, joten informaatioarvo jäi vähäiseksi. Harkitsin antavani ryhmille arvosanat mutta totesin sen mahdottomaksi. Ryhmien sivustot ovat melko sekalaista sakkia sisällöltään.
Anime-Empire [A-E] – Vanhempia ryhmiä, joka on tehnyt sekä hyvää että huonoa jälkeä.
a.f.k. – Ei kotisivuja. Kuulemma hyvin pieni ryhmä. Panostavat laadukkaisiin ja lokalisoituihin käännöksiin. Muilta osin ei kovinkaan erikoinen.
Anime-Keep [A-Keep] – Pitkään mukana ollut ryhmä. Tekevät keskimäärin kohtuu hyvää jälkeä, mutta harvoin erinomaista. Ei herätä tunteita suuntaan jos toiseen.
Anime-Kraze [A-Kraze] – Tunnettu ryhmä, joka on ehtinyt tekemään paljon kaikenlaista. Laatu useimmiten hyvä, joten suosittelen.
AnimeOne [AonE] – Paljon julkaissut ryhmä (> 1500 jaksoa), joka tekee kohtuullisen hyvää jälkeä.
Ayu – Varsin hyvää jälkeä tekevä ryhmä. Yleensä hyvä valinta.
Bullet Speed Subs [BSS] – Melko pieni ryhmä speedsubbaajia. Jälki kohtuullista.
C1Anime [C1] – Käsittääkseni melko nopea ja kohtuullista jälkeä tekevä ryhmä.
Dattebayo [DB] – Tämän tuntevat varmaan kaikki Naruto- ja Bleach-fanit. Tekevät melko hyvää jälkeä nopeuteen nähden. Taitavat ottaa nyt uusia projekteja, kun lopettivat Naruton speedsubbaamisen. Jotkut kokevat ryhmän asenteen ärsyttävänä.
Eclipse Production [Eclipse] – Pieni mutta taitava speedsubbaus-ryhmä. Tekevät laadukasta jälkeä nopeasti. Sivun faq oli harvinaisen informatiivinen.
Frostii – Syntyi vuodenvaihteessa kahden tunnetun ryhmän Ureshiin ja Froth-biten yhdistyessä. Osaamista siis ainakin pitäisi olla taustalla ja laadun melko korkeaa.
gg – Useimmiten melko hyvää laatua tekevä ja kohtuullisen tunnettu ryhmä. En tästäkään keksi muuta sanottavaa.
Live-eviL [L-E] – Perustettu jo 2001. Ehtinyt olla mukana puuhaamassa vaikka mitä. Laatu on kyllä heittelehtinyt melko paljon.
Lunar Anime [Lunar] – Hyvinkin omaperäinen tyyli tehdä tekstitykset, mitä nyt olen joutunut tekemisiin heidän Bleach-käännöksensä kanssa. Ei loppupeleissä mikään huippuhyvä.
Menclave – Entinen Mendoi-Conclave (nuokin ryhmät kohtuullisen tunnettuja, mutta en erikseen kommentoi). Heidän sivuillaan on mukavan rento meininki. Tekevät melko hyvää jälkeä.
Misc. Enlightened Entertainmetn Works [m.3.3.w] – Tekevät ihan kohtuullista jälkeä. Keskinkertainen ryhmä.
Saizen Fansubs [Saizen] – Keskinkertainen ryhmä, joka ei erotu oikein missään suhteessa.
Shinsen-Subs [SHS] – Luultavasti eniten julkaissut fansubbausryhmä parilla tuhannella jaksolla; tuntuvat panostavan laadun sijaan määrään. Tekevät tasaisen keskinkertaista työtä.
Static-Subs [SS] – Ovat tehneet paljon itse, minkä lisäksi ovat mukana useissa yhteistyöprojekteissa. Varsin merkittävä ryhmä, kun vieläpä tekevät useimmiten hyvää jälkeä.
The Triad [Triad] – Tekevät silloin tällöin hyviä julkaisuja. Ei kovinkaan erikoinen ryhmä.
Rippaajat
Fansubbausryhmiin verrattuna toiminta on sen verran erilaista, että on hyvä käyttää muuta nimitystä. Jotkut ryhmät kutsuvat itseään "varmuuskopioijiksi" tai "enkoodaajiksi", mutta itse miellyin nimitykseen "rippaajat". Suorastaan yllätyin rippausryhmien määrästä ja heidän periaatteidensa eroavaisuuksista. Yhteistä tuntuu olevan vain, että videon lähteenä on dvd tai blu-ray, minkä pitäisi periaatteessa taata hyvä kuvanlaatu – käytännössä ei välttämättä. Sekin on yhteistä, etteivät nämä ryhmät tee käännöksiään itse.
Periaatteessa on ihan järkevää käyttää jonkun muun tekemää käännöstä, sillä kääntäminen on raskasta. Jotkut ryhmät rippaavat tekstit erityisemmin käsittelemättä .srt-muotoon, kun taas toiset muokkaavat ja muotoilevat tekstejä huomattavasti. Sellaiseenkin tapaukseen törmäsin, joka jättää tekstit bittikartoiksi. On hyvä muistaa joidenkin rippausryhmien käyttävän myös fansubbaajien käännöksiä. Laadukkainta jälkeä tekevät ryhmät korjaavat käännösmokia, ajoituksia, lauseiden muotoiluja ja lisäksi vielä settaavat sekä tekevät karaoket; toiminta muistuttaa hyvin paljon fansubbausta. Tällaisia ryhmiä on kuitenkin ikävän vähän.
Siinäkin on eroja, miten ryhmät käsittelevät dubbeja. Jotkut jättävät dubit kokonaan pois, kun taas toiset laittavat ne japanin sijaan oletukseksi. Laiskoista amerikkalaisista osa katsoo mieluummin dubeilla, mutta suomalaiset harrastajat harvemmin tarvitsevat niitä. Alle poimin muutaman rippaajaryhmän esimerkiksi:
Anime-4ever [a4e] – Melko tunnettu ryhmä. Käyttää yleensä dubbeja oletuksena eikä käsittele tekstityksiä paljoakaan.
Anime HQ [AHQ] – Tämänkin julkaisuihin törmää melko usein. Panostavat videokuvan laatuun enemmän kuin käännösten korjaamiseen, mutta tekevät ihan kohtuullista jälkeä.
Exiled-Destiny [E-D] – Tämä on erikoinen tapaus. Tavoitteena on kuulemma tarjota katsojalle mahdollisimman paljon dvd:tä muistuttava esikatselukokemus. Subitkin jättävät useimmiten bittikartoiksi. Käsittääkseni eniten julkaissut ryhmä noin neljällä tuhannella jaksollaan.
KickAssAnime [KAA] – Pelkästään foorumi. Varmaan tunnetuin rippaajaryhmä. Eivät ikinä laita mukaan dubbeja. Melko paljon muokatut ja muotoillut tekstitykset. Yleensä oikein hyvä valinta.
niizk – Tekevät hyvinkin korkeatasoista jälkeä ja harvoin laittavat dubbeja mukaan.
THORAnime [THORA] – Älä missaa tätä, jos HD-videot kiinnostavat! Käyttävät paljon fansubbaajienkin käännöksiä ja jättävät dubit yleensä pois.
Pari juttua vielä
Jätin pois monia melko tunnettuja ryhmiä, kuten ANBU, AnimeCorpX, Anime-Legion, Anime-MX, Anime-Supreme, AniYoshi, AnY, Baka-Anime, Black-Order, CoalGuys, Doremi, Infusion, Kaizoku-Fansubs, Kesenai-Subs, Kyuuketsuki, Nanashi, Phantom-Subs, pseudonym, Rumbel-subs, Saizen, WannabeFansubs, Yesy ja Yoroshiku. Huomaan keskittyneeni enimmäkseen pitkään mukana olleisiin ryhmiin, vaikka olisi ehkä ollut parempi esitellä lupaavia tulokkaita.
En myöskään ottanut mukaan sellaisia ryhmiä, jotka ovat tunnettuja huonosta laadustaan. Näitä ovat mm. AnimeJunkies, Nyoro~n Fansubs ja Your-Mom. Pitäisi ehkä kertoa tarkemmin, miksi noita kannattaa välttää, mutta eivätköhän he ole saaneet jo tarpeeksi kuraa niskaan. Surkeimmilla ryhmillä käännökset eivät yleensä ole sinne päinkään, joten kannattaa senkin puolesta kiinnittää huomiota julkaisun valintaan.
Nyt annan puheenvuoron lukijoille. Onko teillä kenties mielipiteitä joistain ryhmistä? Olisiko jokin ryhmä kaivannut enemmän huomiota? Millä perusteilla valitsette katsomanne julkaisut? Onko teillä suosikkiryhmiä? Oliko tämä posti hyödyllinen? Onko kirjoittajalla päässä kaikki kotona?
lauantai 30. toukokuuta 2009
maanantai 25. toukokuuta 2009
Käännösten laatu
Olen kirjoittanut suunnilleen samasta aiheesta aiemminkin, mutta tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa vielä uudelleen. Tällä kertaa pohdiskelen kääntämistä yleisemmällä tasolla, enkä keskity pelkästään tekstityksiin. Olen kehittänyt suorastaan pakkomielteen käännösten laadusta. Tässä blogissa ihan vasta järjestämäni kyselyn perusteella käännöksen laatu on tärkeää muillekin. Alla on kyselyn tulokset:
Voihan sitä aina sanoa käännöksen laadulla olevan itselle merkitystä, mutta tunnistavatko kaikki todella hyvän laadun huonosta? Mitä ovat "hyvä" ja "huono" käännöksen laatu? Miten subjektiivinen asia on kyseessä? Jättävätkö ihmiset todella esim. lataamansa fansubin katsomatta sen takia, ettei käännös miellytä? Mistä tekijöistä käännöksen laatu koostuu? Riittääkö muutama kirjoitusvirhe tai muu moka tekemään käännöksestä huonon? Miten tarkasti käännöksen on vastattava alkuperäistä? Miten laatua tulisi arvioida? Mikä ylipäätään on "käännös"? Esitän nyt omat näkemykseni aiheesta ja samalla ehkä vastaan muutamaan kysymyksistä.
Käännöksen laadusta kertoo paljon se, miten hyvin käännös noudattaa alkuperäisteosta. Hyvä käännös ei kuitenkaan mielestäni toista orjallisesti kaikkea, vaan mukautuu sopivasti kohdekieleen ja -kulttuuriin. Sana sanalta tehty käännös ei yleensä ole kovinkaan laadukas. Tärkeintä kääntämisessä on lauseiden merkityssisältöjen välittäminen. Hyvässä käännöksessä lauseiden merkitykset säilyvät suunnilleen samoina, vaikka ilmaisu poikkeaisi täysin – sitä on käännöksen "tarkkuus". Kääntämisen perusongelma on, että saman ajatuksen voi ilmaista lukuisilla eri tavoilla. Jos useammalle kääntäjälle annetaan sama lyhyt tekstinpätkä, poikkeavat lopputulokset todennäköisesti huomattavasti toisistaan. Kääntäjä voi myös periaatteessa tarkentaa tai muotoilla paremmin alkuperäisen teoksen ajatuksia, jolloin käännös voi olla jopa alkuperäistä laadukkaampi – oma kiistanalainen näkemykseni. Toisaalta ei kääntäjän tehtävä varsinaisesti ole "korjata" alkuperäisteosta, joten parantelu on ikään kuin lisänä.
Laadukas käännös on myös ulkoisesti hyvin muotoiltu, kieleltään rikas ja kieliopiltaan korrekti. Muutama kirotusvirhe tai kielellinen moka ei riitä tekemään käännöksestä huonoa, mutta toisaalta erinomaisessa käännöksessä sellaisia ei saa esiintyä kovinkaan montaa – tylyä mutta totta. Kääntäjän on hallittava sekä lähde- että kohdekieli hyvin saadakseen ilmaisusta toimivaa. Lähdekielen hallinta ilmenee käännöksen sisällön tarkkuutena, kun taas kohdekielen hallinta lauserakenteissa ja sanavalinnoissa. Laadukkaaseen käännökseen ei jää kohdekieleen sopimattomia rakenteita; alkuperäistä kieltä ei pitäisi pystyä erottamaan. Tämä ei ihan aina päde – ei varsinkaan animen kohdalla. Joka tapauksessa käännöksen on oltava hyvin kohdekieleen sopiva ja helposti luettava. Itse arvioin käännöksen laatua erityisesti sanavalintojen ja oikeakielisyyden mukaan ja jätän sisällöllisen tarkkuuden usein vähemmälle huomiolle. Osaan nykyään arvioida melko laajalla skaalalla käännöksen hyvyyttä; erotan erinomaisen käännöksen hyvästä ja kelvollisen huonosta. Ennen subbauksen aloittamista kiinnitin käännösten laatuun huomiota vain satunnaisesti.
Minua huolestuttaa hieman sellainen asia, että saatan pohdiskeluissani olla vieraantunut tavallisen katsojan käsityksistä hyvistä tekstityksistä. Millaista käännöstä katsojat pitävät hyvänä ja laadukkaana? Pitäisi melkein järjestää jonkin sortin kysely aiheesta. Erityisesti animen (ja mangan) kohdalla mielipiteissä luulisi olevan hajontaa. Blogin lukijat voivat kommentoida tänne, jos ovat eri mieltä jostain.
Kommentoin vielä lyhyesti erästä asiaa ennen erityyppisiin käännöksiin siirtymistä: käännösten kierrätys. Käännös saattaa olla tehty käännöksestä, joka voi olla tehty käännöksestä jne. Tällaisessa moniportaisessa käännöksessä ongelmallista on asteittainen alkuperäisen merkityksen hämärtyminen. Animesta voi olla ensin esim. kiinankielinen käännös, josta tehdään englanninkielinen ja lopulta suomenkielinen. Lauseiden sisältö voi muuttua matkalla huomattavasti. (Siitä syystä suomalaisetkin subbaajat yrittävät parhaansa mukaan kääntää japanista ja käyttää enkkusubbeja vain apuna.)
Käännöksiä on erilaisia. Painotuotteiden käännös poikkeaa huomattavasti tekstitysten käännöksestä niin tyyliltään kuin funktioltaankin. Painotuotteilla tarkoitan tässä yhteydessä kirjoja ja lehtiä mutta myös esim. sähköisiä tekstejä, vaikka ne eivät "painotuotteita" olekaan. Parempaakaan termiä en keksinyt, joten saa luvan kelvata. Painotuotteessa lukija ei näe kuin kääntäjän version samasta tekstistä, kun taas tekstitysten katsojalla on ikään kuin kaksi versiota puhutusta esillä samaan aikaan. Dubeissa puolestaan on niissäkin vain yksi versio esillä. Käsittelen ensin painotuotteet ja syvennyn sitten pohtimaan hyviä tekstityksiä.
Painotuotteet ja dubit
Mielestäni kirjojen ja lehtien käännösten on oltava lokalisoitu niin kieleltään kuin ajatusten sisällöltäkin. Siitä syntyy sellainen pieni ongelma, ettei teksti ehkä täysin vastaa alkuperäistä, vaan syntyy ikään kuin "uusi versio" samasta tekstistä. Otetaan esimerkiksi Aku Ankka -lehti, jonka käännöstä pidän loistavana. Se sisältää erittäin puhdasta, rikasta suomea ja on hyvin lokalisoitu. En ole kovinkaan tarkasti tutustunut alkuperäiseen, mutta rohkenen väittää käännetyn version olevan parempi. Aku Ankan käännöksen erinomainen laatu saattaa osaltaan selittää myös lehden suuren suosion. Kotimaiset manga-kustantamotkin ovat tehneet mielestäni enimmäkseen oikein hyvää jälkeä, vaikka joissain sarjoissa kieli on hieman kompastellut. Ei siis ole useimmiten syytä jättää "markettimangoja" ostamatta käännöksen laadun vuoksi.
Mainitsen vielä dubeista lyhyesti ennen siirtymistä tekstitysten ongelmiin. Dubbaus on kallista verrattuna subbaamiseen, mutta siinä on joitain etuja. Dubbi muistuttaa painotuotteen kääntämistä monilta osin. Dubin ei ensinnäkään tarvitse orjallisesti noudattaa alkuperäistä, mistä syystä lokalisointi on "helpompaa". Dubissa alkuperäiset äänet korvautuvat, jolloin katsojille dubin äänet ovat "ne oikeat". Hyvin tehty dubbi voi olla sekin vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Monet väheksyvät dubbeja syyttä suotta; se on täysin tottumiskysymys. Dragon Ball Z:sta alkuinnostuksensa saaneet harrastajat pitäisivät varmaan hahmojen alkuperäisiä kimeitä ääniä omituisina, kun ovat tottuneet enkkudubbiin. Lapsille suunnatuissa animeissa suomenkielinen dubbaus on täysin ymmärrettävää. Kuka muka olisi halunnut katsoa lapsena Muumeja mieluummin japaniksi? Puistattaa ajatuskin. Suomalaisille animeharrastajille alkuperäinen versio subeilla on kuitenkin nykyään yleensä se ensisijainen vaihtoehto.
Tekstitykset
Kuten mainitsin, tekstityksissä on samaan aikaan esillä kaksi versiota puhutusta. Silloin voi arvoida käännöksen laatua, jos osaa molempia kieliä. Kiinnittäkää huviksenne huomiota englanninkielisten sarjojen tekstitykseen ja puheeseen yhtä aikaa; tekstitykset eivät juuri ikinä vastaa täysin puhuttua. Vielä parempi esimerkki on Pasila-sarjan katsominen enkkusubeilla (katsokaa vaikka YouTubesta) – hyvinkin opettavainen kokemus. Aivan kaikkea siitä sarjasta ei saa kääntymään, vaikka useimmat letkaukset toimivat hyvin enkuksikin. Kääntäjät ovat luultavasti äidinkielenään suomea puhuvia, kun käännökset ovat näinkin tarkkoja. Joku kohtuullisesti suomea osaava ulkomaalainen olisi luultavasti tehnyt enemmän tiivistetyn ja lokalisoidun käännöksen.
Olen mielessäni hahmotellut kaksi erityyppistä lähestymistapaa laadukkaisiin tekstityksiin. Ensimmäisessä lähestymistavassa painotetaan ajatuksen välittymistä ja helppolukuisuutta. Tekstityksen tehtävänä on auttaa katsojaa ymmärtämään tapahtumat eikä tehdä täydellistä kopiota puhutusta. Toisessa lähestymistavassa puolestaan yritetään tehdä mahdollisimman tarkka kopio puhutusta niin ilmaisultaan kuin sisällöltäänkin. Tekstityksen ymmärrettävyys voi kärsiä, mutta samalla on mahdollista kikkailla rytmityksellä, siten että tekstiä voi lukea samaa tahtia kuin hahmo puhuu. Hyvin tehtynä sentyyppinen tekstitys on tyylikäs ja tuntuu "autenttiselta". Useimmat ammattikääntäjät kannattavat ensimmäistä lähestymistapaa. Osa animen fansubbaajista sen sijaan yrittää tehdä käännöksensä toisen lähestymistavan mukaan. Itsekin olen ajatellut hieman toisen lähestymistavan mukaan, mutta nykyään kannatan selvästi enemmän ensimmäistä.
Periaatteessa animen kääntämisen ei pitäisi poiketa muusta kääntämisestä mitenkään. Ongelma on lähinnä siinä, että animeharrastajat osaavat japania melko huonosti, vaikka pitävätkin kielestä. Fansubbaajilla puolestaan ei ole mitään koulutusta kääntämiseen, joten he eivät luultavasti tiedä mitään hyvistä käytänteistä aloittaessaan. Joku hieman japania osaava roiskaisee sitten mahdollisimman sanatarkan käännöksen, jota kukaan ei välttämättä osaa (tai uskalla) tiivistää ja lokalisoida tarpeeksi. Se minusta on jo älytöntä, että kaiken maailman ynähdykset ja naurahduksetkin käännetään. Katsoja ei varmaan huomaa hahmon nauravan, jos sitä ei laita tekstitykseen... Teksteistä tehdään niin pitkiä, ettei katsojalle vahingossakaan jää aikaa kuunnella hahmojen puhetta tai seurata ruudun tapahtumia. Käännöksen pituus ei kuitenkaan kerro yhtään mitään sen hyvyydestä tai tarkkuudesta. Minulle se kertoo lähinnä siitä, ettei kääntäjä ole osannut tiivistää asiaa tai esittää sitä ymmärrettävässä muodossa. Jossain mielessä on tyylikästä, että tekstitys mukailee hahmojen puhetta rytmillisesti ja erilaisilla tehosteiksi tarkoitetuilla merkintätavoilla – harva osaa kuitenkaan tehdä sitä oikein. Parhaat käännökset ovat ehkä sellaisia, joissa on otettu huomioon sekä luettavuus että rytmitys.
En tällä kertaa taida höpistä enempää lokalisoinnista, vaikka se animen kääntämisessä onkin kohtuu merkittävä asia. Sen voisin todeta, ettei lokalisointi tai lokalisoimattomuus vielä tee hyvää käännöstä. Lokalisointi voi kertoa siitä, että kääntäjä on nähnyt vaivaa miettiessään sanoja, mutta toisaalta ei lokalisointi aina ole välttämätöntä. Käännöksen laadusta kertoo vielä vähemmän karaokejen tai efektien tyylikkyys, vaikka ne ovat joillekin merkittäviä asioita. Se voi jopa kieliä siitä, että subbaajia kiinnostaa käännöksen laatua enemmän muut asiat. En ymmärrä oikein sitäkään, että jotkut valitsevat fansubinsa videokuvan laadun perusteella. Minulle kuvan laatu merkitsee hyvin vähän käännöksen laatuun verrattuna. Tällä kertaa taidan jättää myös koti- ja ulkomaisten animekäännösten arvioinnin väliin ja kirjoittaa siitä (ehkä) joskus toiste. Sen verran voisin sanoa, ettei ryhmiä tai virallisia julkaisijoita pidä tuomita yhden käännöksen perusteella. Laadun heilahtelu johtuu kääntäjien osaamisen eroista, aikataulupaineista ja kiinnostuksen määrästä. Kääntämisessä on myös mahdollista kehittyä taitavammaksi ajan myötä.
Voisin ehkä laatia pienen yhteenvedon ajatuksistani. Minulla ja monille muille käännöksen laatu merkitsee paljon ja hyvälaatuinen käännös on arvo sinänsä. Käännös on saman asian esitys toiseen kieleen ja kulttuuriin mukautuneena. Käännöksen "tarkkuus" merkitsee ajatusten sisällöllistä tarkkuutta. Ei käännöksen välttämättä aina tarvitse olla tarkka, ja joskus hieman muokkailtu käännös voi jopa olla alkuperäistä parempi. Laatuun vaikuttaa huomattavasti myös kääntäjän kielellinen taituruus. Painotuotteiden ja tekstitysten käännökset ovat funktioltaan erilaisia. Itse ajattelen tekstitysten olevan lähinnä ymmärtämisen tukena. Melko monet fansubbaajat ajattelevat jotenkin toisin ja tekevät vaikeasti luettavia ja olevinaan "tarkkoja" tekstityksiä. Loppupeleissä on melko subjektiivinen asia, millaisesta käännöksestä pitää eniten. Yritän sitten olla kirjoittamatta tästä aiheesta enää myöhemmin...
Onko käännöksen laatu tärkeää sinulle? (11.5-24.5)Kyselyn tulos on selvä: ainakin tämän blogin lukijoille käännöksen laatu on tärkeää. Ei tulosta voi suoraan yleistää, mutta se on selvä merkki siitä, että monet kokevat käännöksen laadun merkittäväksi. Huomatkaa, etten rajannut kyselyä koskemaan pelkästään tekstitysten laatua, vaikka "katsomisesta" puhuinkin. Noin kolmasosa sanoo laadun olevan erittäin merkittävää ja saman verran toteaa hyvän käännöksen antavan lisäarvoa. Neljäsosa väittää, ettei pysty katsomaan huonoa käännöstä. Vain yksi lukija kehtasi rehellisesti tunnustaa, ettei erota hyvää huonosta.
Erittäin! Vain paras kelpaa 9
Huonoa käännöstä ei kestä katsoa 7
Hyvä käännös antaa lisäarvoa 9
Kunhan ei pahoja kielirikkeitä... 2
En erota hyvää huonosta 1
Laadulla ei ole väliä 0
Yhteensä 28
Voihan sitä aina sanoa käännöksen laadulla olevan itselle merkitystä, mutta tunnistavatko kaikki todella hyvän laadun huonosta? Mitä ovat "hyvä" ja "huono" käännöksen laatu? Miten subjektiivinen asia on kyseessä? Jättävätkö ihmiset todella esim. lataamansa fansubin katsomatta sen takia, ettei käännös miellytä? Mistä tekijöistä käännöksen laatu koostuu? Riittääkö muutama kirjoitusvirhe tai muu moka tekemään käännöksestä huonon? Miten tarkasti käännöksen on vastattava alkuperäistä? Miten laatua tulisi arvioida? Mikä ylipäätään on "käännös"? Esitän nyt omat näkemykseni aiheesta ja samalla ehkä vastaan muutamaan kysymyksistä.
Käännöksen laadusta kertoo paljon se, miten hyvin käännös noudattaa alkuperäisteosta. Hyvä käännös ei kuitenkaan mielestäni toista orjallisesti kaikkea, vaan mukautuu sopivasti kohdekieleen ja -kulttuuriin. Sana sanalta tehty käännös ei yleensä ole kovinkaan laadukas. Tärkeintä kääntämisessä on lauseiden merkityssisältöjen välittäminen. Hyvässä käännöksessä lauseiden merkitykset säilyvät suunnilleen samoina, vaikka ilmaisu poikkeaisi täysin – sitä on käännöksen "tarkkuus". Kääntämisen perusongelma on, että saman ajatuksen voi ilmaista lukuisilla eri tavoilla. Jos useammalle kääntäjälle annetaan sama lyhyt tekstinpätkä, poikkeavat lopputulokset todennäköisesti huomattavasti toisistaan. Kääntäjä voi myös periaatteessa tarkentaa tai muotoilla paremmin alkuperäisen teoksen ajatuksia, jolloin käännös voi olla jopa alkuperäistä laadukkaampi – oma kiistanalainen näkemykseni. Toisaalta ei kääntäjän tehtävä varsinaisesti ole "korjata" alkuperäisteosta, joten parantelu on ikään kuin lisänä.
Laadukas käännös on myös ulkoisesti hyvin muotoiltu, kieleltään rikas ja kieliopiltaan korrekti. Muutama kirotusvirhe tai kielellinen moka ei riitä tekemään käännöksestä huonoa, mutta toisaalta erinomaisessa käännöksessä sellaisia ei saa esiintyä kovinkaan montaa – tylyä mutta totta. Kääntäjän on hallittava sekä lähde- että kohdekieli hyvin saadakseen ilmaisusta toimivaa. Lähdekielen hallinta ilmenee käännöksen sisällön tarkkuutena, kun taas kohdekielen hallinta lauserakenteissa ja sanavalinnoissa. Laadukkaaseen käännökseen ei jää kohdekieleen sopimattomia rakenteita; alkuperäistä kieltä ei pitäisi pystyä erottamaan. Tämä ei ihan aina päde – ei varsinkaan animen kohdalla. Joka tapauksessa käännöksen on oltava hyvin kohdekieleen sopiva ja helposti luettava. Itse arvioin käännöksen laatua erityisesti sanavalintojen ja oikeakielisyyden mukaan ja jätän sisällöllisen tarkkuuden usein vähemmälle huomiolle. Osaan nykyään arvioida melko laajalla skaalalla käännöksen hyvyyttä; erotan erinomaisen käännöksen hyvästä ja kelvollisen huonosta. Ennen subbauksen aloittamista kiinnitin käännösten laatuun huomiota vain satunnaisesti.
Minua huolestuttaa hieman sellainen asia, että saatan pohdiskeluissani olla vieraantunut tavallisen katsojan käsityksistä hyvistä tekstityksistä. Millaista käännöstä katsojat pitävät hyvänä ja laadukkaana? Pitäisi melkein järjestää jonkin sortin kysely aiheesta. Erityisesti animen (ja mangan) kohdalla mielipiteissä luulisi olevan hajontaa. Blogin lukijat voivat kommentoida tänne, jos ovat eri mieltä jostain.
Kommentoin vielä lyhyesti erästä asiaa ennen erityyppisiin käännöksiin siirtymistä: käännösten kierrätys. Käännös saattaa olla tehty käännöksestä, joka voi olla tehty käännöksestä jne. Tällaisessa moniportaisessa käännöksessä ongelmallista on asteittainen alkuperäisen merkityksen hämärtyminen. Animesta voi olla ensin esim. kiinankielinen käännös, josta tehdään englanninkielinen ja lopulta suomenkielinen. Lauseiden sisältö voi muuttua matkalla huomattavasti. (Siitä syystä suomalaisetkin subbaajat yrittävät parhaansa mukaan kääntää japanista ja käyttää enkkusubbeja vain apuna.)
Käännöksiä on erilaisia. Painotuotteiden käännös poikkeaa huomattavasti tekstitysten käännöksestä niin tyyliltään kuin funktioltaankin. Painotuotteilla tarkoitan tässä yhteydessä kirjoja ja lehtiä mutta myös esim. sähköisiä tekstejä, vaikka ne eivät "painotuotteita" olekaan. Parempaakaan termiä en keksinyt, joten saa luvan kelvata. Painotuotteessa lukija ei näe kuin kääntäjän version samasta tekstistä, kun taas tekstitysten katsojalla on ikään kuin kaksi versiota puhutusta esillä samaan aikaan. Dubeissa puolestaan on niissäkin vain yksi versio esillä. Käsittelen ensin painotuotteet ja syvennyn sitten pohtimaan hyviä tekstityksiä.
Painotuotteet ja dubit
Mielestäni kirjojen ja lehtien käännösten on oltava lokalisoitu niin kieleltään kuin ajatusten sisällöltäkin. Siitä syntyy sellainen pieni ongelma, ettei teksti ehkä täysin vastaa alkuperäistä, vaan syntyy ikään kuin "uusi versio" samasta tekstistä. Otetaan esimerkiksi Aku Ankka -lehti, jonka käännöstä pidän loistavana. Se sisältää erittäin puhdasta, rikasta suomea ja on hyvin lokalisoitu. En ole kovinkaan tarkasti tutustunut alkuperäiseen, mutta rohkenen väittää käännetyn version olevan parempi. Aku Ankan käännöksen erinomainen laatu saattaa osaltaan selittää myös lehden suuren suosion. Kotimaiset manga-kustantamotkin ovat tehneet mielestäni enimmäkseen oikein hyvää jälkeä, vaikka joissain sarjoissa kieli on hieman kompastellut. Ei siis ole useimmiten syytä jättää "markettimangoja" ostamatta käännöksen laadun vuoksi.
Mainitsen vielä dubeista lyhyesti ennen siirtymistä tekstitysten ongelmiin. Dubbaus on kallista verrattuna subbaamiseen, mutta siinä on joitain etuja. Dubbi muistuttaa painotuotteen kääntämistä monilta osin. Dubin ei ensinnäkään tarvitse orjallisesti noudattaa alkuperäistä, mistä syystä lokalisointi on "helpompaa". Dubissa alkuperäiset äänet korvautuvat, jolloin katsojille dubin äänet ovat "ne oikeat". Hyvin tehty dubbi voi olla sekin vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Monet väheksyvät dubbeja syyttä suotta; se on täysin tottumiskysymys. Dragon Ball Z:sta alkuinnostuksensa saaneet harrastajat pitäisivät varmaan hahmojen alkuperäisiä kimeitä ääniä omituisina, kun ovat tottuneet enkkudubbiin. Lapsille suunnatuissa animeissa suomenkielinen dubbaus on täysin ymmärrettävää. Kuka muka olisi halunnut katsoa lapsena Muumeja mieluummin japaniksi? Puistattaa ajatuskin. Suomalaisille animeharrastajille alkuperäinen versio subeilla on kuitenkin nykyään yleensä se ensisijainen vaihtoehto.
Tekstitykset
Kuten mainitsin, tekstityksissä on samaan aikaan esillä kaksi versiota puhutusta. Silloin voi arvoida käännöksen laatua, jos osaa molempia kieliä. Kiinnittäkää huviksenne huomiota englanninkielisten sarjojen tekstitykseen ja puheeseen yhtä aikaa; tekstitykset eivät juuri ikinä vastaa täysin puhuttua. Vielä parempi esimerkki on Pasila-sarjan katsominen enkkusubeilla (katsokaa vaikka YouTubesta) – hyvinkin opettavainen kokemus. Aivan kaikkea siitä sarjasta ei saa kääntymään, vaikka useimmat letkaukset toimivat hyvin enkuksikin. Kääntäjät ovat luultavasti äidinkielenään suomea puhuvia, kun käännökset ovat näinkin tarkkoja. Joku kohtuullisesti suomea osaava ulkomaalainen olisi luultavasti tehnyt enemmän tiivistetyn ja lokalisoidun käännöksen.
Olen mielessäni hahmotellut kaksi erityyppistä lähestymistapaa laadukkaisiin tekstityksiin. Ensimmäisessä lähestymistavassa painotetaan ajatuksen välittymistä ja helppolukuisuutta. Tekstityksen tehtävänä on auttaa katsojaa ymmärtämään tapahtumat eikä tehdä täydellistä kopiota puhutusta. Toisessa lähestymistavassa puolestaan yritetään tehdä mahdollisimman tarkka kopio puhutusta niin ilmaisultaan kuin sisällöltäänkin. Tekstityksen ymmärrettävyys voi kärsiä, mutta samalla on mahdollista kikkailla rytmityksellä, siten että tekstiä voi lukea samaa tahtia kuin hahmo puhuu. Hyvin tehtynä sentyyppinen tekstitys on tyylikäs ja tuntuu "autenttiselta". Useimmat ammattikääntäjät kannattavat ensimmäistä lähestymistapaa. Osa animen fansubbaajista sen sijaan yrittää tehdä käännöksensä toisen lähestymistavan mukaan. Itsekin olen ajatellut hieman toisen lähestymistavan mukaan, mutta nykyään kannatan selvästi enemmän ensimmäistä.
Periaatteessa animen kääntämisen ei pitäisi poiketa muusta kääntämisestä mitenkään. Ongelma on lähinnä siinä, että animeharrastajat osaavat japania melko huonosti, vaikka pitävätkin kielestä. Fansubbaajilla puolestaan ei ole mitään koulutusta kääntämiseen, joten he eivät luultavasti tiedä mitään hyvistä käytänteistä aloittaessaan. Joku hieman japania osaava roiskaisee sitten mahdollisimman sanatarkan käännöksen, jota kukaan ei välttämättä osaa (tai uskalla) tiivistää ja lokalisoida tarpeeksi. Se minusta on jo älytöntä, että kaiken maailman ynähdykset ja naurahduksetkin käännetään. Katsoja ei varmaan huomaa hahmon nauravan, jos sitä ei laita tekstitykseen... Teksteistä tehdään niin pitkiä, ettei katsojalle vahingossakaan jää aikaa kuunnella hahmojen puhetta tai seurata ruudun tapahtumia. Käännöksen pituus ei kuitenkaan kerro yhtään mitään sen hyvyydestä tai tarkkuudesta. Minulle se kertoo lähinnä siitä, ettei kääntäjä ole osannut tiivistää asiaa tai esittää sitä ymmärrettävässä muodossa. Jossain mielessä on tyylikästä, että tekstitys mukailee hahmojen puhetta rytmillisesti ja erilaisilla tehosteiksi tarkoitetuilla merkintätavoilla – harva osaa kuitenkaan tehdä sitä oikein. Parhaat käännökset ovat ehkä sellaisia, joissa on otettu huomioon sekä luettavuus että rytmitys.
En tällä kertaa taida höpistä enempää lokalisoinnista, vaikka se animen kääntämisessä onkin kohtuu merkittävä asia. Sen voisin todeta, ettei lokalisointi tai lokalisoimattomuus vielä tee hyvää käännöstä. Lokalisointi voi kertoa siitä, että kääntäjä on nähnyt vaivaa miettiessään sanoja, mutta toisaalta ei lokalisointi aina ole välttämätöntä. Käännöksen laadusta kertoo vielä vähemmän karaokejen tai efektien tyylikkyys, vaikka ne ovat joillekin merkittäviä asioita. Se voi jopa kieliä siitä, että subbaajia kiinnostaa käännöksen laatua enemmän muut asiat. En ymmärrä oikein sitäkään, että jotkut valitsevat fansubinsa videokuvan laadun perusteella. Minulle kuvan laatu merkitsee hyvin vähän käännöksen laatuun verrattuna. Tällä kertaa taidan jättää myös koti- ja ulkomaisten animekäännösten arvioinnin väliin ja kirjoittaa siitä (ehkä) joskus toiste. Sen verran voisin sanoa, ettei ryhmiä tai virallisia julkaisijoita pidä tuomita yhden käännöksen perusteella. Laadun heilahtelu johtuu kääntäjien osaamisen eroista, aikataulupaineista ja kiinnostuksen määrästä. Kääntämisessä on myös mahdollista kehittyä taitavammaksi ajan myötä.
Voisin ehkä laatia pienen yhteenvedon ajatuksistani. Minulla ja monille muille käännöksen laatu merkitsee paljon ja hyvälaatuinen käännös on arvo sinänsä. Käännös on saman asian esitys toiseen kieleen ja kulttuuriin mukautuneena. Käännöksen "tarkkuus" merkitsee ajatusten sisällöllistä tarkkuutta. Ei käännöksen välttämättä aina tarvitse olla tarkka, ja joskus hieman muokkailtu käännös voi jopa olla alkuperäistä parempi. Laatuun vaikuttaa huomattavasti myös kääntäjän kielellinen taituruus. Painotuotteiden ja tekstitysten käännökset ovat funktioltaan erilaisia. Itse ajattelen tekstitysten olevan lähinnä ymmärtämisen tukena. Melko monet fansubbaajat ajattelevat jotenkin toisin ja tekevät vaikeasti luettavia ja olevinaan "tarkkoja" tekstityksiä. Loppupeleissä on melko subjektiivinen asia, millaisesta käännöksestä pitää eniten. Yritän sitten olla kirjoittamatta tästä aiheesta enää myöhemmin...
tiistai 19. toukokuuta 2009
Kotimainen opas fansubbaukseen valmis
Fansubbauksen monitoimimies Kurapica sai vihdoin aloittelijoille tarkoitetun fansubbausoppaansa valmiiksi. Nyt jokainen animeharrastaja kokeilemaan subbausta! Ei se mitenkään hervottoman vaikeaa ole, mutta rehellisesti sanottuna ei aivan simppeliäkään. Oppaan avulla fansubbauksen eri osa-alueita voi tesmiä omatoimisesti. Apua on myös saatavilla, jos jokin asia ei meinaa aueta.
Sooloilemalla oppii monipuoliseksi subbaajaksi, mutta ei se aivan kaikille sovi. Silloin kannattaa etsiä sopivaa tiimiä, jossa tehtävät voi jakaa. Jos esimerkiksi itseä ei kiinnosta kuin kääntäminen, voi jotakuta toista kiinnostaa vaikka settaukset. Itse tekemällä voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa, mutta ryhmässä tekeminenkin on useimmiten antoisampaa ja saa työtaakkaa jaettua. Riippuu täysin tiimistä, miten hommat hoituvat vai hoituvatko.
Alla on linkit oppaan eri osiin:
Kotimaisen subbauksen tilanteesta
Eilen suomalaisista ryhmistä Anime-Fan julkaisi etusivullaan suru-uutisen, jossa kerrottiin ryhmän lopettavan subbaamisen. Suomen fansubbausskene pieneni siis vielä entisestään. Harmi sinänsä, mutta parempi myöntää suoraan sen olevan ohi kuin yrittää kituuttaa turhaan. Jos jotain positiivista yritetään löytää, niin nyt on ainakin tilaa uusille yrittäjille. BRF on nyt toistaiseksi ainoa aktiivinen tiimi "yhden miehen" Ushi-Ain lisäksi (ainakin tietääkseni). BRF:llä on potentiaalia kasvaa vaikka mihin, jos saadaan uusia tekijöitä mukaan. Nykyisestä tilanteesta voisin sen verran sanoa, että edelleenkin tarvitaan erityisesti oikolukijoita. Kyllä muillekin osaajille aina töitä löytyy.
Minusta on harmillista, että suomen fansubbausskene on jäänyt näin pieneksi. Länsimaisten sarjojen ja elokuvien kääntäminen sen sijaan on hyvinkin aktiivista. Harrastajat tuntuvat ajattelevan, ettei suomalaiselle subbaukselle ole tarvetta, kun sarjat voi katsoa enkkusubeillakin. Ei se ihan niinkään ole. Eivät kaikki osaa tai tahdo katsoa enkuksi. Kirjoitin tänne blogiin jokin aika sitten vuodatuksen, jossa yritän murtaa animeskenen yleistä myyttiä englannin paremmuudesta animen tekstityskielenä. Laadukasta suomitekstitystä on mielestäni miellyttävämpi katsoa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että DVD-julkaisutkin ovat vähenemään päin. Laadukkaalle kotimaiselle fansubbaukselle olisi siis varmasti kysyntää. Toivottavasti suosio lähtee tästä vielä nousuun ja iltahämärän jälkeen koittaa uusi päivä.
Sooloilemalla oppii monipuoliseksi subbaajaksi, mutta ei se aivan kaikille sovi. Silloin kannattaa etsiä sopivaa tiimiä, jossa tehtävät voi jakaa. Jos esimerkiksi itseä ei kiinnosta kuin kääntäminen, voi jotakuta toista kiinnostaa vaikka settaukset. Itse tekemällä voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa, mutta ryhmässä tekeminenkin on useimmiten antoisampaa ja saa työtaakkaa jaettua. Riippuu täysin tiimistä, miten hommat hoituvat vai hoituvatko.
Alla on linkit oppaan eri osiin:
- Raakileen hankkiminen
- Jakson suomentaminen
- Videon enkoodaaminen
- Ajastaminen
- Tyylittely
- Settaaminen
- Karaokejen tekeminen
- Formaatin valitseminen ja tekstin liittäminen
Kotimaisen subbauksen tilanteesta
Eilen suomalaisista ryhmistä Anime-Fan julkaisi etusivullaan suru-uutisen, jossa kerrottiin ryhmän lopettavan subbaamisen. Suomen fansubbausskene pieneni siis vielä entisestään. Harmi sinänsä, mutta parempi myöntää suoraan sen olevan ohi kuin yrittää kituuttaa turhaan. Jos jotain positiivista yritetään löytää, niin nyt on ainakin tilaa uusille yrittäjille. BRF on nyt toistaiseksi ainoa aktiivinen tiimi "yhden miehen" Ushi-Ain lisäksi (ainakin tietääkseni). BRF:llä on potentiaalia kasvaa vaikka mihin, jos saadaan uusia tekijöitä mukaan. Nykyisestä tilanteesta voisin sen verran sanoa, että edelleenkin tarvitaan erityisesti oikolukijoita. Kyllä muillekin osaajille aina töitä löytyy.
Minusta on harmillista, että suomen fansubbausskene on jäänyt näin pieneksi. Länsimaisten sarjojen ja elokuvien kääntäminen sen sijaan on hyvinkin aktiivista. Harrastajat tuntuvat ajattelevan, ettei suomalaiselle subbaukselle ole tarvetta, kun sarjat voi katsoa enkkusubeillakin. Ei se ihan niinkään ole. Eivät kaikki osaa tai tahdo katsoa enkuksi. Kirjoitin tänne blogiin jokin aika sitten vuodatuksen, jossa yritän murtaa animeskenen yleistä myyttiä englannin paremmuudesta animen tekstityskielenä. Laadukasta suomitekstitystä on mielestäni miellyttävämpi katsoa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että DVD-julkaisutkin ovat vähenemään päin. Laadukkaalle kotimaiselle fansubbaukselle olisi siis varmasti kysyntää. Toivottavasti suosio lähtee tästä vielä nousuun ja iltahämärän jälkeen koittaa uusi päivä.
perjantai 15. toukokuuta 2009
Piratismi
Se elää! Opiskelu oli vaihteeksi hieman kiireisempää puhumattakaan muista opiskelijaelämään kuuluvista riennoista. Nyt alkaa jo helpottaa, joten joudutte taas sietämään näitä kirjoituksiani.
Nyt on sellainen aihe, että luulisi kommenttejakin löytyvän; varmaan kaikilla netin käyttäjillä on jonkinasteinen mielipide. Piratismista on keskusteltu ja kirjoitettu erittäin paljon – välistä jopa asiaa. En usko itselläni olevan mitään kovinkaan uutta tai kiinnostavaa sanottavaa aiheesta, mutta tekee mieli naputtaa jotain. Omat mielipiteeni ovat heilahdelleet suuntaan jos toiseen ajan myötä. Tässä kirjoituksessa keskityn kevyesti analysoimaan yleistä mielipideilmapiiriä ja nykyisiä kehityssuuntia. Käsittelen vielä mangaa ja animea lyhyesti lopussa erikseen.
Kosiskelen röyhkeästi lukijoita kommentoimalla näin alkuun viime aikoina paljon esillä ollutta TPB:n oikeudenkäyntiä. Osa tuntuu suhtautuvan siihen hyvinkin vakavasti, kun taas osa ottaa sen hyvänä viihteenä. Minua ärsyttää kaikki vuosikausia kestävät oikeuspelleilyt, vaikka aihe onkin tällä kertaa kiinnostava. Tällä oikeudenkäynnillä on jopa laajempaakin merkitystä. Olisi kova isku piraattiyhteisölle, jos Piraattipoukaman sivut onnistutaan sulkemaan kokonaan. Se ei lopettaisi piratismia, mutta pakottaisi ihmiset siirtymään toisille torrenttisivuille tai eri verkkoihin. Piratismi painuisi entistä enemmän maan alle, pois julkisuuden valokeilasta. Oikeudenkäynti voi myös muuttaa yleistä mielipidettä piratismista suuntaan tai toiseen, jos aihe jaksaa kiinnostaa ihmisiä. Varsin merkittävä oikeudenkäynti siis. Se siitä aiheesta.
Piratismi ei alkuaikoina tarkoittanut kuin fyysisten piraattien levitystä. Nykyään käsite on laajentunut kattamaan alleen myös nettipiratismin. Toinen tärkeä käsite on warez, joka tarkoittaa luvattomasti levitettyä tekijänoikeuden alaista materiaalia. Aluksi silläkin tarkoitettiin pelkästään The Scenessä/skenessä/warez scenessä pyörivää materiaalia. Oikea skene toimii edelleen "maan alla", ja tietojeni perusteella sen toiminta on melkoista v-penistelyä . Termejä "waretus" ja "piratismi" käytetään lähes synonyymeinä, mutta jos haluaa tehdä eron niiden välille, niin waretuksessa ei ole takana ansainta-ajatuksia, kun taas piratismissa saattaa olla. Aiheeseen liittyy paljon muutakin käsitteistöä (p2p, crack, rip...), mutta suurin osa tämän lukijoista on varmasti melko perillä aiheesta. Yritän välttää itsestäänselvyyksien latomista.
Syitä waretukseen on monia. Ihminen kyllä keksii perusteet vaikka mille toiminnalle ja kykenee pettämään erityisesti itseään loputtomiin. Se ei tarkoita, että kaikki syyt olisivat tekosyitä tai huonoja, vaikka kyllä sellaisiakin on ihan tarpeeksi. Piratismin kannattajat ovat kiistassa alakynnessä, sillä he joutuvat perustelemaan toimintaa, joka sotii sekä lakia että länsimaista kulutusmallia vastaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lakien ja yhteiskunnan on kehityttävä ja sopeuduttava jatkuvasti. Lait ovat ihmisten laatimia ja ihminen on erehtyväinen.
Tärkein syy waretukseen on uskoakseni, että ihmiset valitsevat mieluiten halvimman – eli ilmaisen – vaihtoedon, jos sellainen on tarjolla. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Monet ovat valmiita maksamaan sellaisesta, millä on itselle arvoa. Esimerkiksi saatetaan hankkia hyllyyn hyvät elokuvat ja ladata sellaiset, joista ei niinkään pidetä. Lataajissa on paljonkin eroja. On eri asia ladata jokin levy esikuuntelua varten ja ostaa se myöhemmin, kuin laittaa materiaalia levitykseen ja warettaa linja punaisena yötä päivää. Kulutuskäyttäytymisessä on eroja, mutta kyllä suurin osa ostaa tuotteita ihan laillisestikin. Osa piraateista laittaa julkaisuidensa mukaan viestejä, joissa kehotetaan ostamaan laillinen versio sellaisen tullessa myyntiin. Jotkut tutkimukset viittaavat jopa siihen suuntaan, ettei piratismi aiheuta suuria tappioita tekijöille, vaan saattaa olla jopa lisätä myyntiä tai olla muuten positiivinen asia.
Yleinen mielipide alkaa olla jakautunut piratismia kannattavaan ja vastustavaan. On vaikea sanoa, kumpi on tällä hetkellä vahvoilla. Se on kuitenkin selvää, että nuoriso on piratismimyönteisempää kuin vanhempi väestö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemä tutkimus (pdf, 11 sivua) viime marraskuulta antaa varsin hyvän kuvan maamme yhdeksäsluokkalaisten "luvattomasta verkkolataamisesta" (tutkimuksessa käytetty termi). Satun tietämään jotain tilastotieteesta, ja pidän tätä tutkimusta luotettavana. Tutkimuksessa oli myös muita kiinnostavia prosentteja, mutta käsitellään tällä kertaa vain piratismia. Alla on lainaus tutkimuksesta:
Monet piraatit kannattavat kulttuurin vapaata levittämistä ja sanovat vastustavansa suuryrityksiä sekä tekijänoikeusjärjestöjä (IFPI, MPAA, IIPA, RIAA ja Teosto äänekkäimpiä). Kasvoton vastapuoli on erittäin helppo demonisoida, mutta niin käy aina tällaisissa laajoissa kiistakysymyksissä. Suuryritysten ja tekijänoikeusjärjestöjen sanotaan ajavan vain omia etujaan varsinaisten luovan työn tekijöiden mielipiteistä välittämättä. Vaikutusvallan sanotaan ulottuvan jopa valtion päättäjiin ja yleisen mielipiteen manipulointiin. En ota kantaa, missä määrin nuo väitteet pitävät paikaansa. Nämä järjestöt ovat omasta mielestään oikealla tiellä vainotessaan piraatteja. He ajavat mielestään luovan työn tekijöiden etuja toiminnallaan. Piraatit itse haluavat esiintyä jonkinlaisina vapaustaistelijoina.
Tekijänoikeusjärjestöjen, viranomaisten ja lain tehokkain ase on pelko. He haluavat levittää viestiä, että piratismilla on seurauksensa. Kiinnijäämisen pelko kalvaa useaa piraattia, ja jotkut eivät ehkä edes uskalla kokeilla luvatta lataamista. Pelote ei kuitenkaan ole riittävän vahva. Suomalaiset tietävät, että piratismista kiinni jääminen on erittäin epätodennäköistä ja viranomaiset ovat voimattomia. Suomessa operaattorit eivät saa luovuttaa asiakkaidensa tietoja tekijänoikeustahoille eikä kaistan käyttöä hevillä rajoiteta. Monissa muissa maissa operaattorit rajoittavat piraattien kaistaa, ja Ranskassa meni ihan vasta läpi laki, joka mahdollistaa yhteyden katkaisemisen kokonaan. Pelote voisi olla huomattavasti vahvempi, jos Suomessa olisi käytössä samankaltaiset käytännöt. Uhkauskirjeen tipahtaminen postilaatikkoon voisi pistää monet miettimään tosissaan. Ruotsissa tällaista pelkovaikutusta on jo nähtävissä, kuten eilisestä uutisesta voi päätellä.
En oikein pidä tästä pelotteluun perustuvasta hallinnasta. Pelko on erittäin tehokas vallankäytön väline, kuten Amerikan politiikasta ollaan nähty. Onko se hyvä asia, että kansa elää jatkuvassa pelossa? Voisiko piratismia lähestyä muutenkin kuin pelottelemalla? On nähty yrityksiä vaikuttaa ihmisten omatuntoon kertomalla piratismin haitallisista vaikutuksista. Usein kuultu analogia kaupasta varastamiseen ei mielestäni oikein toimi, koska kauppa ja internet ovat lähtökohdiltaan niin erilaisia. Sama pätee kyllä toisen osapuolen vertaukseen kirjastosta lainaamisesta. Ihmisten hyvyyteen vetoava viesti ei tunnu oikein uppoavan moraalisesti rappeutuneessa yhteiskunnassamme – ei ainakaan nuoriin. Moraalisesti hyviä ihmisiä on edelleen, mutta on myös paljon paatuneita. Onko piratismi kuitenkaan niin pahaa tai väärin kuin väitetään? Voisiko piratismiin suhtautua toisin, myönteisenä ilmiönä? Siihen on suhtauduttava vähintään realiteettina, joka ei katoa silmät ummistamalla.
Koko ongelman ytimessä ovat tekijänoikeudet, jotka antavat tekijöille (tai heidän edustajilleen) oikeuden päättää teosten levityksestä ja käytöstä. Tärkeintä tekijänoikeuksissa on turvata luovan työn tekijöiden toimeentulo ja estää liiallinen kopiointi. Mistä tekijät saavat ansaitsemansa tulot, jos heidän teoksensa on kaikkien vapaasti saatavilla ilmaiseksi? Tämä on piratismin vakavin ongelma, johon ei ole esitetty kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Piratismi voitaisiin laillistaa vaikka välittömästi, jos toimiva ratkaisu keksitään.
Onko länsimainen suhtautumistapa tekijänoikeuksiin kenties liian jyrkkä? Monien piraattien mielestä on. Lainsäädäntö suosii tekijöitä kuluttajien kustannuksella. Hyvä esimerkki tästä ovat DRM-suojaukset. Piraattien mielestä erilaiset DRM-suojaukset rajoittavat kuluttajien oikeuksia liikaa, ovat turhia ja haittaavat jopa median käyttöä. Suojausten sanotaan palvelevan vain suuryritysten ja tekijänoikeusjärjestöjen ahneutta. Pitäisikö tekijänoikeuksien aiheuttamista rajoituksista luopua tai vähintään höllentää lainsäädäntöä? Monien piratismin kannattajien mielestä pitäisi. Kulttuurin vapaa levittäminen on sinällään hieno ajatus, kuten on myös tekijänoikeudet. Ei voida sanoa varmaksi, kumpi loppupeleissä toimii paremmin.
Mihin ollaan menossa? Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa. Nykytilanne ei voi säilyä ikuisesti, vaan jossain vaiheessa tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen. Pahimmissa visioissa piratismin suosion räjähdysmäinen kasvu johtaa mediateollisuuden romahtamiseen ja kohta ei ole enää mitään waretettavaa. Pidän sitä vaihtoehtoa hyvin epätodennäköisenä. CD-levyihin perustuva musiikkiteollisuus on ainakin tulossa tiensä päähän ihmisten muuttuneiden kuuntelutottumusten vuoksi. Levy-yhtiöiden ja artistien on tehtävä rohkeita ratkaisuja, jos haluavat saada jatkossa edes jotain tuloja. Olen kuullut, että jo nykyään osa artisteista elää lähes pelkästään lipputuloilla levymyynnin ollessa sivuseikka. Toinen ennustukseni koskee pc-pelaamista. Waretuksen laajentuessa pelien julkaisu pc:lle lopetetaan lähes kokonaan – vain verkkopelit säilyvät. Konsoleillakin waretus on ongelma, mutta ei aivan niin vakava. Kirjojen piratismi laajenee vielä entisestään sähkökirjojen yleistyessä, mitä kustantajat ja kirjailijat jo etukäteen kauhistelevat.
Piratismin suosion nousu vaikuttaa todennäköisemmältä kuin sen laskeminen. Ihmiset ovat tottuneet saamaan viihteensä ilmaiseksi ja haluavat sen jatkossakin niin. Mielestäni paras keino suosion laskemiseksi on kehittää palveluja, joita ihmiset käyttävät mieluummin kuin laittomia lähteitä. Hyvin harvat toivovat Suomesta kehittyvän kansalaisiaan vainoavaa poliisivaltiota. Piraattien mielestä paras ratkaisu on höllentää tekijänoikeuslakia ja sallia yksityishenkilöiden waretus. Se poistaisi paljon aiheeseen liittyviä jännitteitä, mutta tekijöiden toimeentulon takaaminen on iso kysymysmerkki. Suomessa piraatteja "edustaa" Piraattiliitto ja Ruotsista kopioitu Piraattipuolue. Ruotsissa puolueella (Piratpartiet) alkaa olla jo merkittävää valtaa.
Animen ja mangan piratismista kirjoittaminen tässä tekstissä tuntuu jotenkin irralliselta, joten käsittelen sitä aihetta hyvin lyhyesti. Animen ja mangan piratismin yleisin muoto ovat fanikäännökset, eli fansubit ja skanlaatiot. Käsittelen jälleen enemmän fansubeja, koska mangan piratismi ei ole yhtä merkittävää. Fansubbaus ei ole aivan samankaltaista piratismia kuin amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen levittäminen. Toiminta on selvästi avoimempaa, eivätkä fansubbaajat tahallaan halua aiheuttaa ongelmia tekijöille ja tuottajille. Olen kuullut käytettävän käsitettä "hyväntahtoinen piratismi", mikä kuvaa aika hyvin fansubbausta. Ongelmia on seurannut siitä, että nyt japanilaiset tuottajat haluaisivat saada tuloja myös länsimaista, jossa kuitenkin on vallalla vahva fansubbauskulttuuri. Fansubit edistävät kulttuurin leviämistä, mutta samaan aikaan jarruttavat sarjojen tuontia kauppoihin. On hyvä muistaa, että suurin osa sarjoista on tehty ensisijaisesti Japanin markkinoille (jotka ovat muuten hieman erilaiset kuin meidän). Tuottajat voisivat käyttää rohkeampaa markkinointia, jos haluavat tosissaan saada tuloja myös länsimaista. Seuraan mielenkiinnolla laillisen nettilevityksen kehitystä.
Tulipas jälleen erinomaisen sekava teksti. Aihe oli aivan liian laaja käsiteltäväksi kerralla. En saanut otetta sinne tänne sinkoilevista ajatuksista edes sen vertaa, että olisin onnistunut kasaamaan yhtenäisen tekstin. Älkää siis ihmetelkö omituisia lauseita tai pomppimista aiheesta toiseen. Monia tärkeitä näkökulmia jäi mainitsematta, ja olisin voinut pohtia joitain asioita syvällisemmin. Lähteitäkin tähän aiheeseen olisi löytynyt vaikka kuinka. Erittäin vaikea aihe kaikin puolin. Sen kuitenkin huomasin kirjoittaessani, että julkisessa keskustelussa ei välttämättä käsitellä niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Tässä aiheessa ei ole "oikeita" tai "vääriä" mielipiteitä. Esittäkää te nyt omat näkemyksenne, mutta koettakaa perustella niitä jotenkin järkevästi.
Nyt on sellainen aihe, että luulisi kommenttejakin löytyvän; varmaan kaikilla netin käyttäjillä on jonkinasteinen mielipide. Piratismista on keskusteltu ja kirjoitettu erittäin paljon – välistä jopa asiaa. En usko itselläni olevan mitään kovinkaan uutta tai kiinnostavaa sanottavaa aiheesta, mutta tekee mieli naputtaa jotain. Omat mielipiteeni ovat heilahdelleet suuntaan jos toiseen ajan myötä. Tässä kirjoituksessa keskityn kevyesti analysoimaan yleistä mielipideilmapiiriä ja nykyisiä kehityssuuntia. Käsittelen vielä mangaa ja animea lyhyesti lopussa erikseen.
Kosiskelen röyhkeästi lukijoita kommentoimalla näin alkuun viime aikoina paljon esillä ollutta TPB:n oikeudenkäyntiä. Osa tuntuu suhtautuvan siihen hyvinkin vakavasti, kun taas osa ottaa sen hyvänä viihteenä. Minua ärsyttää kaikki vuosikausia kestävät oikeuspelleilyt, vaikka aihe onkin tällä kertaa kiinnostava. Tällä oikeudenkäynnillä on jopa laajempaakin merkitystä. Olisi kova isku piraattiyhteisölle, jos Piraattipoukaman sivut onnistutaan sulkemaan kokonaan. Se ei lopettaisi piratismia, mutta pakottaisi ihmiset siirtymään toisille torrenttisivuille tai eri verkkoihin. Piratismi painuisi entistä enemmän maan alle, pois julkisuuden valokeilasta. Oikeudenkäynti voi myös muuttaa yleistä mielipidettä piratismista suuntaan tai toiseen, jos aihe jaksaa kiinnostaa ihmisiä. Varsin merkittävä oikeudenkäynti siis. Se siitä aiheesta.
Piratismi ei alkuaikoina tarkoittanut kuin fyysisten piraattien levitystä. Nykyään käsite on laajentunut kattamaan alleen myös nettipiratismin. Toinen tärkeä käsite on warez, joka tarkoittaa luvattomasti levitettyä tekijänoikeuden alaista materiaalia. Aluksi silläkin tarkoitettiin pelkästään The Scenessä/skenessä/warez scenessä pyörivää materiaalia. Oikea skene toimii edelleen "maan alla", ja tietojeni perusteella sen toiminta on melkoista v-penistelyä . Termejä "waretus" ja "piratismi" käytetään lähes synonyymeinä, mutta jos haluaa tehdä eron niiden välille, niin waretuksessa ei ole takana ansainta-ajatuksia, kun taas piratismissa saattaa olla. Aiheeseen liittyy paljon muutakin käsitteistöä (p2p, crack, rip...), mutta suurin osa tämän lukijoista on varmasti melko perillä aiheesta. Yritän välttää itsestäänselvyyksien latomista.
Syitä waretukseen on monia. Ihminen kyllä keksii perusteet vaikka mille toiminnalle ja kykenee pettämään erityisesti itseään loputtomiin. Se ei tarkoita, että kaikki syyt olisivat tekosyitä tai huonoja, vaikka kyllä sellaisiakin on ihan tarpeeksi. Piratismin kannattajat ovat kiistassa alakynnessä, sillä he joutuvat perustelemaan toimintaa, joka sotii sekä lakia että länsimaista kulutusmallia vastaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että lakien ja yhteiskunnan on kehityttävä ja sopeuduttava jatkuvasti. Lait ovat ihmisten laatimia ja ihminen on erehtyväinen.
Tärkein syy waretukseen on uskoakseni, että ihmiset valitsevat mieluiten halvimman – eli ilmaisen – vaihtoedon, jos sellainen on tarjolla. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Monet ovat valmiita maksamaan sellaisesta, millä on itselle arvoa. Esimerkiksi saatetaan hankkia hyllyyn hyvät elokuvat ja ladata sellaiset, joista ei niinkään pidetä. Lataajissa on paljonkin eroja. On eri asia ladata jokin levy esikuuntelua varten ja ostaa se myöhemmin, kuin laittaa materiaalia levitykseen ja warettaa linja punaisena yötä päivää. Kulutuskäyttäytymisessä on eroja, mutta kyllä suurin osa ostaa tuotteita ihan laillisestikin. Osa piraateista laittaa julkaisuidensa mukaan viestejä, joissa kehotetaan ostamaan laillinen versio sellaisen tullessa myyntiin. Jotkut tutkimukset viittaavat jopa siihen suuntaan, ettei piratismi aiheuta suuria tappioita tekijöille, vaan saattaa olla jopa lisätä myyntiä tai olla muuten positiivinen asia.
Yleinen mielipide alkaa olla jakautunut piratismia kannattavaan ja vastustavaan. On vaikea sanoa, kumpi on tällä hetkellä vahvoilla. Se on kuitenkin selvää, että nuoriso on piratismimyönteisempää kuin vanhempi väestö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemä tutkimus (pdf, 11 sivua) viime marraskuulta antaa varsin hyvän kuvan maamme yhdeksäsluokkalaisten "luvattomasta verkkolataamisesta" (tutkimuksessa käytetty termi). Satun tietämään jotain tilastotieteesta, ja pidän tätä tutkimusta luotettavana. Tutkimuksessa oli myös muita kiinnostavia prosentteja, mutta käsitellään tällä kertaa vain piratismia. Alla on lainaus tutkimuksesta:
Yleisimmäksi uusista teosta – ja yleisimmäksi kaikista kyselyn teoista – osoittautui musiikin, elokuvien, TV-ohjelmien, pelien tai ohjelmien luvaton lataaminen internetissä tai vertaisverkosta. Nuorista 74 % ilmoitti ainakin kerran tehneensä näin ja kuluneen vuoden aikana teon tehneitä oli 69 %. Päivittäin tai lähes päivittäin lataamista oli harrastanut 29 % teon kuluneen vuoden aikana tehneistä nuorista. Yleisimmin ladattiin musiikkia ja elokuvia; kaksi kolmesta tiedostoja ladanneesta oli ladannut musiikkia ja yksi kolmesta elokuvia. Lähes kaksi kolmesta luvatonta verkkolataamista tehneistä nuorista ilmoitti, että heillä oli vähintään sata luvattomasti ladattua tiedostoa hallussaan.Tämä tulos saavuttanut kansainvälistäkin huomiota (TorrentFreakin uutinen). Mitä nämä prosentit kertovat meille? Ovatko nuo luvut suuria vai pieniä? Mikäli tulkitsin oikein, 0,69*0,29*100%=20% eli kaksi kymmenestä yhdeksäsluokkalaisesta lataa luvatta lähes päivittäin, mikä on omasta mielestäni paljon muttei yllättävän. (Ei siis 29 %, kuten monessa uutisessa väitettiin.) Toisaalta 26 % sanoo, ettei ole koskaan ladannut laitonta materiaalia, mikä kumoaa suoraan alkeellisen perustelun "kaikki muutkin tekee niin". Lain silmissä nämä luvatta lataavat nuoret ovat paatuneita pikkurikollisia. Mutta onko vika sittenkään turmeltuneessa nuorisossa vai lainsäädännössä?
Monet piraatit kannattavat kulttuurin vapaata levittämistä ja sanovat vastustavansa suuryrityksiä sekä tekijänoikeusjärjestöjä (IFPI, MPAA, IIPA, RIAA ja Teosto äänekkäimpiä). Kasvoton vastapuoli on erittäin helppo demonisoida, mutta niin käy aina tällaisissa laajoissa kiistakysymyksissä. Suuryritysten ja tekijänoikeusjärjestöjen sanotaan ajavan vain omia etujaan varsinaisten luovan työn tekijöiden mielipiteistä välittämättä. Vaikutusvallan sanotaan ulottuvan jopa valtion päättäjiin ja yleisen mielipiteen manipulointiin. En ota kantaa, missä määrin nuo väitteet pitävät paikaansa. Nämä järjestöt ovat omasta mielestään oikealla tiellä vainotessaan piraatteja. He ajavat mielestään luovan työn tekijöiden etuja toiminnallaan. Piraatit itse haluavat esiintyä jonkinlaisina vapaustaistelijoina.
Tekijänoikeusjärjestöjen, viranomaisten ja lain tehokkain ase on pelko. He haluavat levittää viestiä, että piratismilla on seurauksensa. Kiinnijäämisen pelko kalvaa useaa piraattia, ja jotkut eivät ehkä edes uskalla kokeilla luvatta lataamista. Pelote ei kuitenkaan ole riittävän vahva. Suomalaiset tietävät, että piratismista kiinni jääminen on erittäin epätodennäköistä ja viranomaiset ovat voimattomia. Suomessa operaattorit eivät saa luovuttaa asiakkaidensa tietoja tekijänoikeustahoille eikä kaistan käyttöä hevillä rajoiteta. Monissa muissa maissa operaattorit rajoittavat piraattien kaistaa, ja Ranskassa meni ihan vasta läpi laki, joka mahdollistaa yhteyden katkaisemisen kokonaan. Pelote voisi olla huomattavasti vahvempi, jos Suomessa olisi käytössä samankaltaiset käytännöt. Uhkauskirjeen tipahtaminen postilaatikkoon voisi pistää monet miettimään tosissaan. Ruotsissa tällaista pelkovaikutusta on jo nähtävissä, kuten eilisestä uutisesta voi päätellä.
En oikein pidä tästä pelotteluun perustuvasta hallinnasta. Pelko on erittäin tehokas vallankäytön väline, kuten Amerikan politiikasta ollaan nähty. Onko se hyvä asia, että kansa elää jatkuvassa pelossa? Voisiko piratismia lähestyä muutenkin kuin pelottelemalla? On nähty yrityksiä vaikuttaa ihmisten omatuntoon kertomalla piratismin haitallisista vaikutuksista. Usein kuultu analogia kaupasta varastamiseen ei mielestäni oikein toimi, koska kauppa ja internet ovat lähtökohdiltaan niin erilaisia. Sama pätee kyllä toisen osapuolen vertaukseen kirjastosta lainaamisesta. Ihmisten hyvyyteen vetoava viesti ei tunnu oikein uppoavan moraalisesti rappeutuneessa yhteiskunnassamme – ei ainakaan nuoriin. Moraalisesti hyviä ihmisiä on edelleen, mutta on myös paljon paatuneita. Onko piratismi kuitenkaan niin pahaa tai väärin kuin väitetään? Voisiko piratismiin suhtautua toisin, myönteisenä ilmiönä? Siihen on suhtauduttava vähintään realiteettina, joka ei katoa silmät ummistamalla.
Koko ongelman ytimessä ovat tekijänoikeudet, jotka antavat tekijöille (tai heidän edustajilleen) oikeuden päättää teosten levityksestä ja käytöstä. Tärkeintä tekijänoikeuksissa on turvata luovan työn tekijöiden toimeentulo ja estää liiallinen kopiointi. Mistä tekijät saavat ansaitsemansa tulot, jos heidän teoksensa on kaikkien vapaasti saatavilla ilmaiseksi? Tämä on piratismin vakavin ongelma, johon ei ole esitetty kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Piratismi voitaisiin laillistaa vaikka välittömästi, jos toimiva ratkaisu keksitään.
Onko länsimainen suhtautumistapa tekijänoikeuksiin kenties liian jyrkkä? Monien piraattien mielestä on. Lainsäädäntö suosii tekijöitä kuluttajien kustannuksella. Hyvä esimerkki tästä ovat DRM-suojaukset. Piraattien mielestä erilaiset DRM-suojaukset rajoittavat kuluttajien oikeuksia liikaa, ovat turhia ja haittaavat jopa median käyttöä. Suojausten sanotaan palvelevan vain suuryritysten ja tekijänoikeusjärjestöjen ahneutta. Pitäisikö tekijänoikeuksien aiheuttamista rajoituksista luopua tai vähintään höllentää lainsäädäntöä? Monien piratismin kannattajien mielestä pitäisi. Kulttuurin vapaa levittäminen on sinällään hieno ajatus, kuten on myös tekijänoikeudet. Ei voida sanoa varmaksi, kumpi loppupeleissä toimii paremmin.
Mihin ollaan menossa? Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa. Nykytilanne ei voi säilyä ikuisesti, vaan jossain vaiheessa tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen. Pahimmissa visioissa piratismin suosion räjähdysmäinen kasvu johtaa mediateollisuuden romahtamiseen ja kohta ei ole enää mitään waretettavaa. Pidän sitä vaihtoehtoa hyvin epätodennäköisenä. CD-levyihin perustuva musiikkiteollisuus on ainakin tulossa tiensä päähän ihmisten muuttuneiden kuuntelutottumusten vuoksi. Levy-yhtiöiden ja artistien on tehtävä rohkeita ratkaisuja, jos haluavat saada jatkossa edes jotain tuloja. Olen kuullut, että jo nykyään osa artisteista elää lähes pelkästään lipputuloilla levymyynnin ollessa sivuseikka. Toinen ennustukseni koskee pc-pelaamista. Waretuksen laajentuessa pelien julkaisu pc:lle lopetetaan lähes kokonaan – vain verkkopelit säilyvät. Konsoleillakin waretus on ongelma, mutta ei aivan niin vakava. Kirjojen piratismi laajenee vielä entisestään sähkökirjojen yleistyessä, mitä kustantajat ja kirjailijat jo etukäteen kauhistelevat.
Piratismin suosion nousu vaikuttaa todennäköisemmältä kuin sen laskeminen. Ihmiset ovat tottuneet saamaan viihteensä ilmaiseksi ja haluavat sen jatkossakin niin. Mielestäni paras keino suosion laskemiseksi on kehittää palveluja, joita ihmiset käyttävät mieluummin kuin laittomia lähteitä. Hyvin harvat toivovat Suomesta kehittyvän kansalaisiaan vainoavaa poliisivaltiota. Piraattien mielestä paras ratkaisu on höllentää tekijänoikeuslakia ja sallia yksityishenkilöiden waretus. Se poistaisi paljon aiheeseen liittyviä jännitteitä, mutta tekijöiden toimeentulon takaaminen on iso kysymysmerkki. Suomessa piraatteja "edustaa" Piraattiliitto ja Ruotsista kopioitu Piraattipuolue. Ruotsissa puolueella (Piratpartiet) alkaa olla jo merkittävää valtaa.
Animen ja mangan piratismista kirjoittaminen tässä tekstissä tuntuu jotenkin irralliselta, joten käsittelen sitä aihetta hyvin lyhyesti. Animen ja mangan piratismin yleisin muoto ovat fanikäännökset, eli fansubit ja skanlaatiot. Käsittelen jälleen enemmän fansubeja, koska mangan piratismi ei ole yhtä merkittävää. Fansubbaus ei ole aivan samankaltaista piratismia kuin amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen levittäminen. Toiminta on selvästi avoimempaa, eivätkä fansubbaajat tahallaan halua aiheuttaa ongelmia tekijöille ja tuottajille. Olen kuullut käytettävän käsitettä "hyväntahtoinen piratismi", mikä kuvaa aika hyvin fansubbausta. Ongelmia on seurannut siitä, että nyt japanilaiset tuottajat haluaisivat saada tuloja myös länsimaista, jossa kuitenkin on vallalla vahva fansubbauskulttuuri. Fansubit edistävät kulttuurin leviämistä, mutta samaan aikaan jarruttavat sarjojen tuontia kauppoihin. On hyvä muistaa, että suurin osa sarjoista on tehty ensisijaisesti Japanin markkinoille (jotka ovat muuten hieman erilaiset kuin meidän). Tuottajat voisivat käyttää rohkeampaa markkinointia, jos haluavat tosissaan saada tuloja myös länsimaista. Seuraan mielenkiinnolla laillisen nettilevityksen kehitystä.
Tulipas jälleen erinomaisen sekava teksti. Aihe oli aivan liian laaja käsiteltäväksi kerralla. En saanut otetta sinne tänne sinkoilevista ajatuksista edes sen vertaa, että olisin onnistunut kasaamaan yhtenäisen tekstin. Älkää siis ihmetelkö omituisia lauseita tai pomppimista aiheesta toiseen. Monia tärkeitä näkökulmia jäi mainitsematta, ja olisin voinut pohtia joitain asioita syvällisemmin. Lähteitäkin tähän aiheeseen olisi löytynyt vaikka kuinka. Erittäin vaikea aihe kaikin puolin. Sen kuitenkin huomasin kirjoittaessani, että julkisessa keskustelussa ei välttämättä käsitellä niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Tässä aiheessa ei ole "oikeita" tai "vääriä" mielipiteitä. Esittäkää te nyt omat näkemyksenne, mutta koettakaa perustella niitä jotenkin järkevästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)